Keraaminen viinimalja "Kylix"

400 €

Antiikin Kreikka, Hellenistinen aikakausi, n. 323eaa - 31eaa, yksityiskokoelmasta Suomesta.

Antiikin Kreikka on termi, jolla kuvataan antiikin kulttuurin muinaiskreikkaa puhuneita alueita. Se ei rajoitu nykyisen Kreikan valtion alueisiin, vaan siihen sisältyvät myös alueet, joille helleeninen kulttuuri antiikin aikana levittäytyi. Hellenismi tarkoittaa Aleksanteri Suuren valtakunnan raunioille syntynyttä, useiden eri etnisten ryhmien yhteistä kreikankielistä kulttuuripiiriä. Hellenistinen kausi käsittää noin vuodet 323-31 eaa. Hellenistisenä aikana klassisen ajan kreikkalaisesta kulttuurista perityvään taideilmaisuun tuli uutta dramaattisempaa sävyä.

Kreikkalainen keramiikkataide oli hyvin korkeatasoista. Keramiikka-nimityskin tulee Ateenan savenvalajien kaupungionsasta nimeltä Kerameikos. Savea (keramos) oli saatavilla kaikkialla Kreikassa. Parasta savimaata keramiikan tuotannon kannalta oli tarjolla Attikassa, Ateenan seudulla. Siinä oli paljon rautaa, mikä teki keramiikasta oranssinpunaista. Korintin seudun savi oli vaaleampaa ja kellertävämpää. Saviaines koottiin ja jalostettiin saostusaltaissa, jolloin sen jakaminen eri sakeusasteisiin oli helpompaa. Keramiikka-astiat valmistettiin yleensä käyttäen apuna dreijaa eli savenvalajan pyörää. Astia muovattiin joko yksiosainena tai osissa, niin että jalka-osa, runko, kaula ja mahdolliset kädensijat valmistettiin erikseen ja liitettiin myöhemmin savilietteellä yhteen. Kuivuttuaan valmis astia maalattiin. Perusväri oli musta. Maalaustyyliin vaikuttivat myös muodissa olleet koristyylit ja aikakauden trendit. Suosittuja menetelmiä oli astian maalaaminen siveltimellä joko kokonaan tai osittain mustaksi. Tekniikoita oli monia: mustakuvio-, punakuvio-, sekä valkopohjatekniikat. Musta maali oli savilietettä, johon käytettiin muun muassa rautaoksidia, potaskaa ja silikonipitoista savea. Kiinnitysaineena käytettiin muun muassa ureaa ja viinietikkaa jotka paloivat pois uunissa, kiinnittäen samalla maalin astian pintaan. Mustalla maalatut astiat olivat erityisen suosittuja juuri Hellenistisellä kaudella. Maalaamisen jälkeen astiat poltettiin samassa uunissa kolmessa eri vaiheessa. Lämpötilaa vaihdeltiin prosessin aikana noin 850-950 asteen välillä. Samalla hapen määrää lisättiin ja välillä vähennettiin.

Antiikin Kreikan yleisimpiä astiatyyppejä olivat nesteiden kuljettamiseen ja säilyttämiseen tarkoitetut suurikokoiset astiat (mm. amphorae, pithos, pelike, hydria ja pyxis) joista useimmat oli varustettu tukevilla kantokahvoilla, toisin kun isokokoisissa sekoitusastioissa (krater ja dinos), joissa ei yleensä ollut kantokahvoja tai varsinaista jalka-osaa. Näitä käytettiin muun muassa veden ja viinin sekoittamiseen. Kannuissa ja maljoissa (mm. oinochoe, kantharos, phiale, kylix, skyphos ja loutrophoros) oli useimmiten pitkät kantokahvat (ne oli erityisesti suunniteltu helpottamaan astian nostamista lattialta, mikäli astian käyttäjä lepäsi vuoteella aterian aikana). Pienikokoisissa, korkeakaulaisissa astioissa (mm. lekythos, aryballos ja alabastron) taas säilytettiin parfyymejä, öljyjä ja muita kosmeettisia aineita.

Kylix oli yleisin malja viinin tarjoiluun. Laakeassa ja matalassa maljassa oli molemmilla sivuilla kapeat kantokahvat. Malja lepäsi hienostuneen jalkaosan päällä. Maljan ulkosivut ja pohja oli usein koristeltu näyttävillä koristemaalauksilla, jotka näkyivät erityisesti kun viinimaljaa kallistettiin. Symposium-illanviettoihin tarkoitetut viiniastiat olivat juhlatalon isännän ylpeydenaiheita. Niiden aihevalikoima puolestaan heijasteli symposiumin ilmapiiriä.

Pienikokoinen kaunis kylix. Hyvässä kunnossa. Iänmukaista kulumaa. Pieni lohkeama maljan reunassa. Naarmuja. Mineraali- ja kalkkijäämiä, maa-ainesta ja pölyä. Kooltaan noin 6,7cm x 18,0cm x 12,6cm. Paino n. 194g.

Viitaukset ja lainaukset:

Hellenistic Pottery, Summer Trentin and Debby Sneed, Department of Classics, University of Colorado Boulder, June 14, 2018.

4 Kreikkalainen Taide, H18 Taidehistoria, Tuomo Laine, 11.11.2011.

World History Encyclopedia

Uncover the History of Ancient Greek Pottery and How It Evolved Over Centuries, Emma Taggart, My Modern Met, July 17, 2021.