Arkeologinen fragmentti "Yakshini"

850 €

Gupta-valtakunta, n. 320 jaa – 600jaa, Mathurā, Uttar Pradesh, Intia, yksityiskokoelmasta Tallinnasta.

Gupta-valtakunta oli yksi Intian suurimmista ja vaikutusvaltaisimmista valtakunnista. Guptat hallitsivat valtakuntaa n. 320–600 ja se kattoi suurimmillaan miltei koko Pohjois-Intian ja osittain nykyisen Pakistanin. Guptavaltakunta yhdisti Intian lähes 500-vuotisen hajaannuksen jälkeen. Gupta-valtakunnan aika on usein katsottu Intian kultakaudeksi, sillä pitkä rauha ja vauraus antoivat hyvän kasvualustan taiteelle ja tieteille, joista etenkin matematiikka, filosofia ja tähtitiede kukoistivat. Guptat nousivat valtaan sekavan aikakauden päätteeksi, eikä heidän dynastiansa ensimmäisistä vaiheista ole juurikaan varmaa tietoa. Maurya-valtakunta oli romahtanut lopullisesti jo 400 vuotta aikaisemmin, ja Intian itäosat olivat olleet siitä asti hajaannuksen tilassa. Länsiosissa Baktrian, Sātavāhanan, Šakan ja kušanien valtiot olivat vuoron perään yrittäneet yhdistää Intiaa, mutta epäonnistuneet. Guptien alkuperäisestä valtaannoususta ei ole mitään tietoa. Ensimmäinen tunnettu Guptahallitsija on Sri-Gupta. Hän on ilmeisesti hallinnut pientä ruhtinaskuntaa Magadhan entisillä ydinalueilla pääkaupunkinaan Pataliputra. Guptavaltakunnan muita merkittäviä hallitsijoita olivat Chandragupta I, Samudragupta, Chandragupta II (tunnetaan myös nimellä Vikramaditya). Mayrua-kaudella alkanut buddhalaisuuden leviäminen näkyi Gupta-kaudella yhteiskunnassa

Hindulaiset temppelit yleistyivät ja niitä alettiin rakentaa kivestä. Kansa alkoi palvoa pääasiassa hindulaisia jumalia, etenkin Shivaa ja Vishnua. Gupta-kaudella myös merkittävimmät hindulaiset teokset koottiin kirjoiksi hallinnon johdolla. Mahabharata koottiin nykymuotoonsa ja kaikki Vishnun ja Shivan myytit koottiin kokoelmaan, joka tunnetaan Puranat-nimellä. Veistotaiteessa vallitsevaksi tyylisuunnaksi tuli ihmisvartalon abstraktimpi kuvaaminen aiemman konkreettisen tarkkuuden sijaan. Kauden  hiekkakiviveistoksissa on seesteinen ja tyyni vaikutelma. Veistostaide oli kiinteästi yhteydessä uskontoon, ja suurin osa veistoksista esittää Buddhaa tai hindulaisuuden jumalia. Buddha-veistoksille tunnusomaista on Buddhan pukeminen ohueen, ihonmyötäiseen pukuun. Kaksi suurinta kuvanveistokeskusta olivat Mathura ja Gandhara, jälkimmäinen tunnetaan erityisesti kreikkalais-buddhalaisen taiteen keskuksena. Molemmista keskuksista kuljetettiin näitä loisteliaita kiviveistoksia myös muualle Pohjois-Intiaan.

Yakshinit (sanskritiksi: yakṣiṇī tai yakṣī, paaliksi: yakkhiṇī tai yakkhī) ovat mystisten feminiinisten luonnonhenkien joukko, joka esiintyy hindulaisissa, buddhalaisissa ja jainalaisissa mytologioissa. Yakshinit eroavat muista yliluonnollisista olennoista, joita ovat muun muassa maskuliininen jumaluus (deva), demonit (asurat) sekä taivaalliset henkiolennot (mm. ganasharvat ja apsarat). Yakshinit ja näiden miespuoliset vastineet, joita kutsutaan nimellä yaksha, ovat olennainen osa näiden lukemattomien henkiolentojen joukkoa Intian vuosisatoja vanhoissa pyhissä lehdoissa. Yakshinit esiintyvät niin Koillis-Intian heimojen pyhissä legendoissa kuin Kashmirin muslimien kansantarinoissakin. Sikhiläiset taas mainitsevat pyhissä teksteissään miespuoliset Yakshat. Ashoka-puu liittyy läheisesti yakshineihin. Intialaisessa taiteessa usein toistuva aihe kuvaa yakshinia (tai nuorta tyttöä) puun juurella kannattelemassa käsillään kukkivaa, tai hedelmistä raskasta puun oksaa. Aiheena nuori nainen puun juurella on Intiassa muinainen ja viittaa yleisesti hedelmällisyyteen.

Ainutkertainen ja hienostunut, pienikokoinen hiekkakivestä veistetty patsaan pään fragmentti esittää yakshinia. Hahmon ovaaleilla kasvoilla on seesteinen ilme. Kulmat kohoavat kauniiksi kaariksi ja niiden alla on mantelimuotoiset, alasluodut silmät. Huulet ovat kapeat ja suupielet kaartuvat hienoiseen hymyyn. Korvissa raskaat, näyttävät korut. Nenä on suora ja symmetrinen. Huoliteltu kampaus jää osittain korkean, koristeellisen kruunun alle. Ylellinen kruunu on koristeltu pystysuorin paneelein joissa kukkavanoja ja jalokivia. Hyvässä kunnossa. Iänmukaista kulumaa, lohkeamia ja kolhuja. Korjaus. Pölyä, likaa ja maa-ainesta. Korroosion jättämiä jälkiä. Upea kerrostunut patina. Kooltaan noin 16,5cm x 8,0cm x 7,2cm. Paino n. 989g.

Viittaukset, lainaukset ja lähteet:

The Sensuous Immortals, Pratapaditya Pal, Los Angeles, 1978, no. 16.

Himalayas: an Aesthetic Adventure, Pratapaditya Pal, Chicago, 2003, p. 110.

Matkaopas historiaan: Intia, Sinharaja Tammita-Delgoda, Gummerus Oy, 1996.

Intia: Kaupunkeja, kulttuuria, historiaa, Jukka O. Miettinen, Otava Oy, 1999.

Intian kulttuuri, Asko Parpola (toimittaja), Otava Oy, 2005.