Rannerengas "Sicán"

480 €

Esikolumbiaaninen aikakausi, Sicán-kulttuuri, Peru, yksityiskokoelmasta Suomesta.

Loistelias Sicán-kulttuuri ja valtio kukoisti Perun pohjoisilla rannikkotasangolla, vuoristossa ja Lambayequen laaksossa noin 700jaa - 1370jaa. Arkeologi Izumi Shimadan mukaan termi "sicán" tarkoittaa jo sammuneella Mochican-kielellä kuun (si, myös sian tai signan) "taloa" tai "temppeliä". Sican-kulttuuria kutsutaan myös Lambayeque-kulttuuriksi sen alueellisen sijainnin mukaan. Sicán-kulttuuri kesti kaiken kaikkiaan noin 600 vuotta, kunnes kulttuuri hävisi n. 1375jaa pohjoiseen laajentuvan Chimu-valtakunnan valloitettua Sicánin alueet. Muinainen Sicán-kulttuuri on jaettu kolmeen aikakauteen.

Varhainen Sicán kausi (n. 750jaa - 900jaa) on edelleen hämärän peitossa. Aikakauden  arkeologisista löydöistä ei olla päästy yksimielisyyteen. Varhaisesta ajanjaksosta tiedetään harmittavan vähän. Kulttuuri kehittyi pitkälti Moche-kulttuurin pohjalta (n. 100jaa - 700jaa), mutta Moche-piirteisiin sekoittui vaikutteita Wari-kulttuurin (esp. Huari, noin 500jaa - 1200jaa) sekä pohjoisen vuoristoalueen suunnalta, mm. Cajamarca sekä Pachacámac (ketšuaksi: Pachakamaq), minkä tuloksena syntyi synkretistinen Sicán-taidetyyli. Aikakauden taiteen symboliikka oli hyvin samankaltaista. Varhaisen Sicán-kulttuurin juuret saattoivat juontaa myös erilliseen kaupankäyntiin keskittyneeseen kansaan. Täyttä varmuutta asiaan tuskin saadaan. Kuningaskuntaan kuului lukuisia uskonnollisia kaupunkikeskuksia, joista maineikkain oli La Leche-laaksossa, Pohjois-Perussa sijainnut Batán Grande ("suuri alasin"). Uuden maailman Vatikaaniksikin kutsutussa suurkaupungissa oli kaiken kaikkiaan 17 massiivista hautakumpu-pyramidia (huaca). Näistä suurin on Huaca Corte, jonka pinta-ala on 250 neliömetriä. Pyramideissa sijaitsi useita ylhäisön hautoja, joihin ylellisesti puetut vainajat oli aseteltu yhdessä ihmis- ja eläinuhrien kanssa. Kyse oli ilmeisen merkittävistä henkilöistä, sillä esimerkiksi kullasta valmistettuja, hallitsijaa esittävillä kohokuviolla varustettuja pikareita on löydetty satoja.

Aikakauden keskivaihe (n.900jaa -1100jaa) oli suurten uudistusten aikaa. Valtio, uskonnolliset ideologiat, hautaustavat ja riitit, erilaiset taidemuodot, talous ja kaupankäynti, sekä teknologia kukoistivat. Yhteiskunta oli jakaantunut aatelisiin ja tavalliseen väestöön, joka koostui sotilaista, käsityöläisistä, maanviljelijöistä ja kauppiaista. Niin sanottujen "Sicánin herrojen" uskotaan johtaneen kulttuuria sen kukoistuskautena. Metallurgia oli Sicán-kulttuurin taidemuodoille ehdottoman tärkeä. Pronssimaisesta arseenipitoisesta kuparista, kullasta sekä hopeasta valmistettujen käyttöesineiden rinnalla yleisiä olivat mm. koristeelliset tumi-veitset, hautanaamiot, pikarit ja korvakorut. Metallia ei käytetty ainoastaan ihmisten, vaan myös tekstiilien, keramiikan, puuesineiden, hautojen ja tärkeiden rakennusten koristamiseen. Kankaiden raaka-aineena käytettiin puuvillaa ja laamaeläinten villaa. Aikakauden keramiikka oli myös hyvin korkeatasoista. Astiat valmistettiin usein muottien avulla ja ne poltettiin hapettomassa uunissa, jolloin saven rautayhdisteet muuttivat saven värin mustaksi. Lukuisilla astiamuodoilla ja koristeilla on yhtymäkohtia aikaisempaan Moche-keramiikkaan. Astioiden ulkopinnat kiillotettiin hohtavan kiiltäviksi ennen polttoa sileiden kivien avulla. Taide-esineiden (keramiikka, tekstiilit, metallityöt) pelkistetyt figuratiiviset aiheet keskittyivät kuvamaan lähes yksinomaan myyttistä jumalhahmoa. Hahmolla on kasvoillaan koristeellinen naamio. Toisinaan jumalhahmo esitetään siivekkäänä miehenä jolla on linnun nokka ja terävät kynnet. Linnun piirteet liittyvät Naylampiin (Ñañlap), Sicán-mytologian avainhahmoon ja perustajaan. Arkipäivän tapahtumia tai ihmisiä ei taiteessa juurikaan kuvattu.

Kuten muutamissa muissakin esikolumbiaanisissa kulttuureissa, myös Sicánin parissa harjoitettiin ihmisten uhraamista jumalille. 1990-luvun alkupuolella joukko arkeologeja, Izumi Shimadan johdolla, löysivät koristeellisen, punaiseksi maalatun, kultaisen naamion suorittaessaan kaivauksia muinaisella hautapaikalla. Hauta, joka oli peräisin noin vuodelta 1000jaa, kuului keski-ikäiselle, korkea-arvoiselle miehelle. Vainajan luuranko, joka oli myös maalattu hehkuvan punaiseksi, löydettiin istumasta kahdentoista metrin syvyydestä, päättömänä ja ylösalaisin asetettuna neliönmuotoisen haudan keskeltä. Vainajan pää, joka oli irrotettu ruumiista, oli koristeltu punaiseksi maalatulla naamiolla. Hautaan oli koottu 1,2 tonnia erilaisia hautalahjoja sekä neljä muuta luurankoa. Näistä kaksi nuorta naista oli aseteltu muodostelmaan joka kuvasi kätilöä ja synnyttävää naista. Korkeammalle tasolle oli aseteltu kaksi kyyryssä olevaa lasta. Naamiossa käytetty maali tai väriaine vahvistui sinooperiksi. Viimeisimmässä tutkimuksessa (2021) tutkijat analysoivat tarkemmin punaista maalia, tarkoituksenaan selvittää kuinka se on säilynyt lähes muuttumattomana naamion ja luurangon pinnalla. Otettu maalinäyte sisälsi ihmisen veren proteiineja. Lisäksi maalissa oli käytetty sidosaineena munanvalkuaista. Arkeologit olivat aiemmin olettaneet, että vainajan ja ihmisuhrien rituaalinen asettelu saattoi kuvata Sicán johtajan toivottua uudellensyntymistä. Maalaamalla punaisella, veripitoisella maalilla naamio (ja koko luuranko) on mahdollisesti haluttu varmistaa että uudelleensyntyminen todella tapahtuisi. Useimmissa ihmisuhreissa ihmisverellä on ollut suuri merkitys, sillä sitä on pidetty pyhänä elämänvoimana. Tuoreen tutkimuksen mukaan Sicán-kulttuurissa uhrattiin ihmisiä leikkaamalla auki kaula, mutta myös rintakehä verenvuodon maksimoimiseksi. Tämän vuoksi arkeologisesta näkökulmasta katsoen ihmisveren käyttäminen osana maalia ei olisi yllättävää, tutkijat perustelivat.

Äärettömän kaunis, erittäin ohuesta arseenikuparista valmistettu ranne- tai nilkkakoru on ensiluokkaisessa kunnossa. Taidokkasti pakotetuissa koristekuvioissa on kuvattu mahdollisesti myyttinen jumalhahmo korkean päähineen, korvakorujen ja naamion kanssa. Iänmukaista kulumaa, hapettumista, likaa ja pölyä. Pieniä pintavikoja ja kolhuja. Upean tumma, lähes vihertävänmusta patina. Ympärysmitta noin 21,5cm. Leveys 5,3cm.

Lainaukset, viitteet ja lähteet:

Precious Metal Objects of the Middle Sican, Izumi Shimada and Jo Ann Griffin, Scientific American, April 2004: p. 80-89.

Copper-Alloy Metallurgy in Ancient Peru, Izumi Shimada and John F. Merkel, Scientific American, July 1991: p. 80-86.

Who were the Sicán? Their Development, Characteristics and Legacies, Izumi Shimada, Academia.edu. (https://www.academia.edu/347180)

Lambayeque Civilization, Mark Cartwright, World History Encyclopedia, April 19, 2015.  (https://www.worldhistory.org/Lambayeque_Civilization/)

Peruvian Black Pottery Production and Metalworking: A Middle Sican Craft Workshop at Huaca Sialupe, Izumi Shimada and Ursel Wagner, Materials Research Society Bulletin, January 2001: p. 25-30.

Batán Grande: A Prehistoric Metallurgical Center in Peru, Izumi Shimada, Stephen Epstein, and Alan K. Craig, Science 216, no. 4549 (1982), pp. 952–59. (http://www.jstor.org/stable/1687790.)

Ancient golden mask from Peru was painted with human blood, Yasemin Saplakoglu, Live Science, October 28, 2021. (https://www.livescience.com/red-paint-blood-gold-mask)

Pre-hispanic Sican Furnaces and Metalworking: Toward a Holistic Understanding, Izumi Shimada, David J. Goldstein, Ursel Wagner, and Aniko Bezur, In Metallurgia en la America Antigua: Teoria, arqueologia, simbologia y tecnologia de los metales prehispanicos, edited by Roberto Lleras Perez, p. 337-361. (Bogota: Instituto Frances de Estudios Andinos).