Veistos "Tlāloc"

2450 €

Esikolumbiaaninen aikakausi, Asteekit, Meksiko, n. 1428 jaa - 1521 jaa, yksityiskokoelmasta Suomesta.

Asteekit (kutsutaan myös azteekit) olivat Meksikon ylätasangoilla elänyt intiaanikansa. Asteekit olivat pelotonta soturikansaa, jonka vauraus perustui pienempien ja heikompien intiaaniheimojen maiden valloittamiseen ja veron kantamiseen niiltä. Asteekit johtivat vuosina 1428 jaa. - 1521 jaa. vahvaa asteekkivaltakuntaa, joka ulottui Mesoamerikassa aina Meksikonlahdelta Tyyneenmereen saakka. Perimätiedon mukaan Asteekit olivat noin 1200 jaa. Meksikon laaksoon saapuneita, alkujaan Aztlánista, Pohjois-Meksikosta muuttaneita, nahuatlinkielisiä kansoja. Aztlánin (valkoinen maa) tarkkaa sijaintia ei tiedetä. Ei myöskään tiedetä, miksi asteekit lähtivät, kiersivät Chicomoztocin kautta ja saapuivat lopulta etelään. Laajalle ulottuvat valloitussodat alkoivat seuraavan hallitsijan Moctezuma I:n aikana. Aikojen saatossa asteekkien valtakunta levisi laajalle, mutta se oli hajanainen. Espanjalaiset konkistadorit valloittivat asteekkien valtakunnan pääkaupungin Tenochtitlánin 13. elokuuta 1521 Hernán Cortésin johdolla. Eurooppalaisten mukana tulleet taudit, erityisesti lavantautia aiheuttava salmonella (Salmonella Enterica), isorokko ja tuhkarokko, koituivat asteekkien kohtaloksi. Neljä viidestä Meksikon alkuperäisasukkaasta kuoli vuosina 1545 - 1550. 1540-luvun kaltainen epidemia toistui 1570-luvulla. Asteekit kutsuivat tautia yleisesti nimellä rutto (cocoliztli). Ennen espanjaisten tuloa vuonna 1519 Meksikossa oli noin 25 miljoonaa ihmistä. Sata vuotta myöhemmin heitä oli enää miljoona.

Asteekit käyttivät itsestään nimeä mexicat, jolla myös espanjalaisvalloittajat heidät tunsivat. Uutteran ja ahkerasti kauppaa harjoittavan kansan merkitys alkoi kasvaa 1300-luvun puolivälissä. Asteekit joutuivat pitkään alistumaan mahtavampien kaupunkivaltioiden valtaan tai liittoutumaan niiden kanssa. Vuonna 1427 jaa. asteekkijohtaja Itzcóatl solmi merkittävän liiton läheisen liittolaiskaupunki Texcocon kanssa ja kukisti niiden avulla tepanekit, Texcocojärven seudun tuolloin mahtavimman kansan. Pääkaupunki Tenochtitlán sulautui naapurikaupunki Tlatelolcon kanssa yhteen, ja siitä tuli alueen kaupan keskus. Mahtavassa pääkaupungissa asui noin 300 - 500 000 asteekkia. Tenochtitlánin suurin temppeli oli omistettu auringon ja sodan jumalalle, Huitzilopochtlille, ja se oli rakennettu valtavan pyramidin huipulla olevalle tasanteelle, yli 30 metrin korkeuteen. Asteekkivaltakuntaa johti hallitsija, "suuri puhuja" (Hueyi Tlatoani) ylimysten neuvoston kanssa. Arvoasteikossa seuraavana tulivat sotapäälliköt ja maaherrat, sitten papisto, kauppiaat ja käsityöläiset, sekä viimeisinä talonpojat ja orjat. Käytännössä asteekkiyhteiskunta jakautui aatelisiin (pīpiltin) ja tavalliseen väestöön (mācehualtin) joka muodostui käsityöläisistä, sotilaista, maanviljelijöistä ja kauppiaista. Ylimystön lapset opiskelivat koulussa (calmecac), jossa perehdyttiin muun muassa kirjoituksiin, astronomiaan, valtion johtoon, teologiaan ja muihin tärkeisiin oppiaineisiin. Calmecacista valmistui poliittis-sotilaallisia johtajia (tlatoque), pappeja, opettajia (tlatimini), parantajia (tizitl) ja koodeksin maalaajia (tlacuilos).

Asteekkien uskonto pohjasi käsitykseen ihmisen pyrkimyksestä miellyttää vallitsevia luonnonvoimia ja näitä edustavia lukuisia jumalia. Asteekit jakoivat maailman vaakasuoriin ja pystysuoriin alueisiin, joilla jokaisella oli omat uskonnolliset merkityksensä. Keskustaa hallitsi tulen ja kuumuuden jumala (Xiuhtecuhtli), itää sateen ja veden jumala (Tlāloc), etelää kevään ja maanviljelyn jumala (Xīpe Totēc) kun taas länttä valvoi tuulen, taivaan ja tähtien sulkakäärme (Quetzalcōātl) ja pohjoista kuoleman ja tuonelan jumala (Mictlāntēcutli) yhdessä vaimoineen (Mictēcacihuātl). Pystysuunnassa maailmankaikkeus jakautui taivaisiin ja helvetteihin, joihin kuolleet päätyivät kuolintavastaan riippuen. Muita merkittäviä jumalia olivat sodan ja auringon jumala (Huītzilōpōchtli), yön, taikuuden, ennustamisen ja jaguaarien jumala (Tezcatlipōca), hedelmällisyyden ja ravinnon jumalpariskunta (Tōnacātēcuhtli ja Tōnacācihuātl), lähteiden ja järvien jumalatar (Chālchihuitl), synnyttämisen ja seksuaalisuuden jumalatar  (Tlazōlteōtl), sekä laulun, tanssin ja pelien jumalat  (Xōchipilli ja Xōchiquetzal). Pantheon käsitti kaiken kaikkiaan 129 tärkeää jumalaa.

Luomismyytit kertoivat jumalista, jotka olivat uhranneet itsensä luodakseen maailman ja auringon, sekä verensä luodakseen ihmisen. Ihmiskunta oli siis kiitollisuudenvelassa jumalille. Velka maksettiin uhraamalla suuret määrät ihmisverta, joko valuttamalla omaa verta tai tarjoamalla lepytykseksi eläin- ja ihmisuhreja. Määrällisesti asteekit uhrasivat ihmisiä enemmän kuin mikään toinen alkuperäiskansa Mesoamerikan alueella ennen eurooppalaisten konkistadorien saapumista. Jumalilla oli myös erilaisia vaatimuksia uhriensa suhteen: esimerkiksi Tlāloc vaati uhreikseen lapsia kun taas sotureiden suojelusjumala, kaikkivaltias Tezcatlipōca tarvitsi erityisen komean ja virheettömän uhrin. Uhrit muutettiin useiden seremonioiden avulla jumalien ruumiillistumiksi (ixiptla), joiden rituaalinen kuolema toisti mytologioiden jumalien kuoleman. Asteekkien tärkein uhripaikka oli pääkaupungin pyramidin laella sijaitseva päätemppeli. Obsidiaaniveitsellä uhraaminen tapahtui temppelin alttarilla (chacmool) jolla uhria piteli aloillaan neljä pappia. Pappi viilsi uhrin rintakehän auki ja irroitti yhä sykkivän sydämen (tōna), omistaen sen pyhälle auringonjumalalle (Tōnatiuh). Sydämen uskottiin olevan yksi auringon hohtavista säteistä (istli). Irrotettu sydän laitettiin kulhoon jumalkuvan vierelle. Tämän jälkeen uhrin ruumis heitettiin temppelipyramidin portaita alas, alimmalle tasolle asti (apetlatl). Ruumis jaettiin osiin ja pää asetettiin puiseen, valtavaa hyllyä muistuttavaan rakennelmaan (tzompantli), muiden kallojen viereen.

Tlāloc oli tolteekkien ja asteekkien palvoma sateen ja veden jumala. Hänen uskottiin elävän pilvien peittämillä vuorenhuipuilla, niin kuin lähteissä ja järvissäkin. Vuoreltaan hän lähetti ihmiskunnan kiusaksi tuulta, sadetta, salamoita ja hirvittäviä sairauksia, kuten lepran tai reuman. Tlāloc oli verenhimoinen jumala, joka vaati lapsiuhreja. Asteekkien rituaalivuoden ensimmäisenä (Atlcaualo) ja kolmantena kuukautena (Tozoztontli) lapsia uhrattiin erityisesti Tlālocille. Pääkaupungissa Tenochtitlánissa papit valmistautuivat Tlālocin juhliin ostamalla äideiltä vauvoja uhreiksi. Jos äidit itkivät ritualiuhrausten aikana, palvojat iloitsivat sanoen, että oli tulossa sade. Tlāloc on kuvattu mustaihoisena hahmona, jolla oli värikkäästi maalatut kasvot tai koristeellinen naamio, pitkät torahampaat ja suuret renkaat silmien ympärillä. Avoimesta kidasta työntyy usein kirjakäärö. Kädessään jumalalla oli sauva, joka symboloi salamaa. Uskottiin yleisesti että ne, joita salama on iskenyt tai jotka sairastavat lepraa, pääsevät Tlālocin valtakuntaan Tlālocaniin, eivätkä enää koskaan kärsi puutetta.

Ainutkertainen ja vaikuttavan näköinen, harmaasta magmakivestä eli vulkaanisesta kuonasta veistetty jumalhahmo esittää kuperan tason päällä istuvaa Tlālocia. Kevytrakenteinen veistos on ollut todennäköisesti mukana kuljetettava tai pienempää alttaria koristanut jumalkuva. Mahdollisesti arvokas lahja. Sateen ja veden jumala istuu ryhdikkäänä, jalat tiiviisti yhdessä. Jalkaterät ovat pienet. Molemmat kädet lepäävät koukistuneiden polvien päällä. Hahmon pää on suhteettoman suuri verrattuna muuhun kehoon. Ovaaleja kasvoja hallitsee kulmikas, leveä nenä ja pyöreät, ulospäin työntyvät renkaat silmien ympärillä. Renkaiden keskeltä erottuvat pyöreät pupillit. Suu on vääntynyt hurjaan irvistykseen ja täyteläisten huulien keskeltä työntyy kaksi pitkää torahammasta. Isoja korvia koristavat oletettavasti painavat korvakorut. Leveää otsaa rajaa panta tai seremoniallisen päähineen alareuna. Hyvässä kunnossa. Ehjä. Iänmukaista kulumaa, pieniä murtumia ja lohkeamia. Likaa, pölyä ja maa-ainesta. Kooltaan n. 12,3cm x 7,2cm x 5,3cm. Paino n. 422g.

Lainaukset, viitteet ja lähteet:

Britannica, The Editors of Encyclopaedia. "Aztec". Encyclopedia Britannica. (https://www.britannica.com/topic/Aztec.)

The Aztecs, Richard F Townsend, Thames & Hudson, 2009.

The Aztecs, Michael E Smith, Blackwell, 1996.

Aztecs, History.com, Editors, Updated : Sep 9, 2020, original: Oct 27, 2009. (https://www.history.com/topics/ancient-americas/aztecs)

A Dictionary of Gods and Goddesses, Devils and Demons, Manfred Lurker, Routledge & Kegan Paul, 1987.

Aztec Art in NYC, Fordham University's Art History program, Barbara E. Mundy & Katherina Fostano, 2017. (https://aztecart2017.ace.fordham.edu/exhibits/show/figure-of-tlaloc)

Maailman myytit ja tarut, Arthur Cotterell, WSOY, 1996.

Historian ABC. Kaikkien aikojen valtiot, osa 1, Risto Kari, Kustannusosakeyhtiö Tammi 2000.

Intiaanien Amerikka, Reino Kero, Otava, 1986.