Keraaminen hydria "Kalpis"

1200 €

Antiikin Kreikka, Magna Graecia, Etelä-Italia, n. 350 eaa - 300 eaa, yksityiskokoelmasta Suomesta.

Antiikin Kreikka on termi, jolla kuvataan antiikin kulttuurin muinaiskreikkaa puhuneita alueita. Se ei rajoitu nykyisen Kreikan valtion alueisiin, vaan siihen sisältyvät myös alueet, joille helleeninen kulttuuri antiikin aikana levittäytyi. Hellenismi tarkoittaa Aleksanteri Suuren valtakunnan raunioille syntynyttä, useiden eri etnisten ryhmien yhteistä kreikankielistä kulttuuripiiriä. Hellenistinen kausi käsittää noin vuodet 323-31 eaa. Hellenistisenä aikana klassisen ajan kreikkalaisesta kulttuurista perityvään taideilmaisuun tuli uutta dramaattisempaa sävyä.

Magna Graecia (Kreikaksi: Μεγάλη Ἑλλάς, Megalē Hellas), latinaksi myös Graecia Magna tai Graecia Major, eli Suur-Kreikka tarkoittaa eteläisen Italian aluetta, johon antiikin kreikkalaiset rakensivat siirtokuntiaan 700-luvulta eaa. lähtien. Kukoistuskautta oli arkaainen kausi (600 eaa - 500 eaa), mutta ne taantuivat pian tämän jälkeen. Alueesta käytetään useimmiten suomeksi sen latinankielistä nimitystä. Termillä viitattiin yleensä ennen kaikkea Apenniinien niemimaan eteläpään rannikon siirtokuntiin, joihin kuuluivat mm. Taras, Sybaris, Kroton, Lokroi ja Rhegion, ja toisinaan myös laajempaan alueeseen mukaan lukien mm. Poseidonia, Kyme ja Neapolis. Se ei kuitenkaan kattanut kaikkia Manner-Italian kreikkalaiskaupunkeja. Myöskään Sikelian, eli nykyisen Sisilian siirtokuntia ei yleensä luettu Suur-Kreikkaan.

Kreikkalainen keramiikkataide oli hyvin korkeatasoista. Keramiikka-nimityskin tulee Ateenan savenvalajien kaupungionsasta nimeltä Kerameikos. Savea (keramos) oli saatavilla kaikkialla Kreikassa. Parasta savimaata keramiikan tuotannon kannalta oli tarjolla Attikassa, Ateenan seudulla. Siinä oli paljon rautaa, mikä teki keramiikasta oranssinpunaista. Korintin seudun savi oli vaaleampaa ja kellertävämpää. Saviaines koottiin ja jalostettiin saostusaltaissa, jolloin sen jakaminen eri sakeusasteisiin oli helpompaa. Keramiikka-astiat valmistettiin yleensä käyttäen apuna dreijaa eli savenvalajan pyörää. Astia muovattiin joko yksiosainena tai osissa, niin että jalka-osa, runko, kaula ja mahdolliset kädensijat valmistettiin erikseen ja liitettiin myöhemmin savilietteellä yhteen. Kuivuttuaan valmis astia maalattiin. Perusväri oli musta. Maalaustyyliin vaikuttivat myös muodissa olleet koristyylit ja aikakauden trendit. Suosittuja menetelmiä oli astian maalaaminen siveltimellä joko kokonaan tai osittain mustaksi. Tekniikoita oli monia: mustakuvio-, punakuvio-, sekä valkopohjatekniikat. Musta maali oli savilietettä, johon käytettiin muun muassa rautaoksidia, potaskaa ja silikonipitoista savea. Kiinnitysaineena käytettiin muun muassa ureaa ja viinietikkaa jotka paloivat pois uunissa, kiinnittäen samalla maalin astian pintaan. Mustalla maalatut astiat olivat erityisen suosittuja juuri Hellenistisellä kaudella. Maalaamisen jälkeen astiat poltettiin samassa uunissa kolmessa eri vaiheessa. Lämpötilaa vaihdeltiin prosessin aikana noin 850-950 asteen välillä. Samalla hapen määrää lisättiin ja välillä vähennettiin.

Antiikin Kreikan yleisimpiä astiatyyppejä olivat nesteiden kuljettamiseen ja säilyttämiseen tarkoitetut suurikokoiset astiat (mm. amphorae, pithos, pelike, hydria ja pyxis) joista useimmat oli varustettu tukevilla kantokahvoilla, toisin kun isokokoisissa sekoitusastioissa (krater ja dinos), joissa ei yleensä ollut kantokahvoja tai varsinaista jalka-osaa. Näitä käytettiin muun muassa veden ja viinin sekoittamiseen. Kannuissa ja maljoissa (mm. oinochoe, kantharos, phiale, kylix, skyphos ja loutrophoros) oli useimmiten pitkät kantokahvat (ne oli erityisesti suunniteltu helpottamaan astian nostamista lattialta, mikäli astian käyttäjä lepäsi vuoteella aterian aikana). Pienikokoisissa, korkeakaulaisissa astioissa (mm. lekythos, aryballos ja alabastron) taas säilytettiin parfyymejä, öljyjä ja muita kosmeettisia aineita. Hydria (m.kreik. ὑδρία) on antiikin aikana käytetty keraaminen tai metallinen vesiastia. Sen varhaismuodot on tunnettu viimeistään 700-luvulla eaa. Hydrioita käytettiin paitsi veden kantamiseen ja kaatamiseen, mistä ne ovat saaneet nimensä  (ὕδωρ, hydōr, ’vesi’), myös muun muassa äänestys- ja tuhkauurnina. Hydria on muodoltaan pyöreärunkoinen vesiastia, jossa on kolme kädensijaa: kantamista varten kaksi poikittaista kädensijaa molemmin puolin vaasin sivuja, ja kaatamisen helpottamiseksi yksi pysty kädensija näiden kahden keskellä. Hydrioita valmistettiin sekä savesta että pronssista. Eräs hydrian alatyyppi on kalpis.

Gnathia-keramiikka kuuluu apulialaiseen keramiikkatyyliin joka taas luetaan klassiseen eteläitalialaiseen keramiikkatyyliin. Nimensä tämä tyylisuunta on saanut Gnathian kaupungista, Italian Apuliassa. Keramiikka on löydetty paljon kaupungin alueella sijainneilta hautausmailta. Gnathia-keramiikkaa valmistettiin myöhäisellä klassisella ja varhaisella hellenistisellä kaudella (alkaen noin 370 eaa –350 eaa ja päättyen noin 270 eaa –250 eaa). Huippukautta edustivat vuodet 330–320 eaa. Suurimmat keramiikkakeskukset sijaitsivat oletettavasti Taraksessa. Vastaavaa keramiikkaa valmistettiin myöhemmin myös muualla Suur-Kreikassa sekä Etruriassa, Latiumissa ja Campaniassa. Keramiikkaa valmistettiin myös vientiin, etupäässä Aleksandriaan ja Hispaniaan.

Äärettömän kaunis, pienikokoinen kalpis hydria. Klassista Gnathia-tyyliä edustava astia on erinomaisessa kunnossa. Tämänkaltaista pienikokoista astiaa on käytetty juomauhrien kaatamiseen tai hautalahjana. Musta maalipinta on ajan saatossa kulunut osittain pois ja oranssi savipinta hohtaa kauniisti sen alta. Hydrian kaulaosaa koristaa klassinen laakeriseppele-kuvionti. Iänmukaista kulumaa. Jalkaosassa hiusmurtuma. Mineraali- ja kalkkijäämiä, maa-ainesta ja pölyä. Kooltaan noin 18,5cm x 11,0cm x 12,6cm. Paino n. 326g.

Huom! Tyyliltään ja muodoltaan hyvin samankaltainen kappale löytyy The Met:n kokoelmista: The Metropolitan Museum of Art, numerolla 41.162.224: https://www.metmuseum.org/art/collection/search/254395

Viitaukset ja lainaukset:

Hellenistic Pottery, Summer Trentin and Debby Sneed, Department of Classics, University of Colorado Boulder, June 14, 2018.

4 Kreikkalainen Taide, H18 Taidehistoria, Tuomo Laine, 11.11.2011.

World History Encyclopedia

Uncover the History of Ancient Greek Pottery and How It Evolved Over Centuries, Emma Taggart, My Modern Met, July 17, 2021.