Terrakottaveistoksen fragmentti "Chupícuaro"
Esikolumbiaaninen aikakausi, Chupícuaro, Guanajuato, Meksiko, n. 300eaa, yksityiskokoelmasta Hollannista.
Chupícuaro on arkeologinen kohde ja muinainen kulttuuri Meksikon esiklassiselta kaudelta. Esiklassista aikakautta kutsutaan myös mesoamerikan intiaanikulttuurien muotoutumisvaiheeksi. Tällä viitataan mesoamerikan intiaanikulttuurien historiassa siihen kauteen, jolloin saviastiat yleistyivät. Se alkaa ensimmäisistä saviastioista ja päättyy korkeakulttuurien, kuten mayojen nousuun. Kausi jaetaan kolmeen osaan: Varhainen muotoutumisvaihe noin 2500eaa - 1200eaa, keskinen 1200eaa - 600eaa ja myöhäinen 600eaa - 200 jaa. Muodostavaa kautta luonnehti kaikilla alueilla väestön kasvu lähinnä maanviljelyn pohjalta. Tämä synnytti monilla alueilla keskenään sotia käyviä päällikkökuntia ja valtaansa laajentavia kaupunkivaltioitakin. Muodostavaan kauteen näyttää liittyvän jossain vaiheessa tapahtuva väestön jakautuminen hallitsevaan, päällikön johtamaan ylimystöön ja tavalliseen rahvaaseen.
Chupícuaro-kulttuuri ajoitetaan mesoamerikan intiaanikulttuurien muotoutumisvaiheen myöhäiselle kaudelle, n. 400eaa. - 200eaa. Tarkkaa aikaa ei tiedetä, osa tutkijoista on ajoittanut kulttuurin alkamisen hiukan varhaisemmaksi, osa myöhäisemmäksi. Chupícuaron tärkeimmät löydetyt arkeologiset kohteet sijaitsevat Lermajoen rinteillä, nykyisten kaupunkien Acámbaron ja Tarandacuaon välimaastossa, Guanajuaton osavaltiossa Meksikossa. Chupícuaron arkeologiset alueet jäivät suurelta osin vuonna 1949 käyttöönotetun jättimäisen tekojärven tai varastoaltaan (Presa Solís) alle. Alueella suoritetuissa ensimmäisissä tutkimuksissa vuonna 1946 löydettiin alueelta hautoja ja lukuisia keramiikkaesineitä. Instituto Nacional de Antropología e Historia of Mexicon (INAH) suorittamat arkeologiset kaivaukset alueella piirtävät kiehtovan kuvan muinaisesta Chupícuaro-kulttuurista. Vuonna 1998 kaivauksia jatkettiin alueella.
Chupícuaro-kulttuurista tiedetään hyvin vähän. Chichimeekit olivat Pohjois-Meksikon tienoilla elänyt, kiertelevä nomadimainen nahua-sukuinen metsästäjä-keräilijäkansa. Chichimeekit saapuivat pohjoisesta Meksikon laaksoon, jossa oli merkittävä kulttuurikeskittymä. He lienevät lähteneet liikkeelle kuivuuden takia. Espanjalaisten valloittajien aikaan tunnettuja chichimeekkiheimoja olivat Pames, Guachichiles, Tecuexes, Guamari, Otomi ja Zacatecos, nykyisten Jaliscon, Nayaritin Aguascalientesin, Guanajuaton ja Zacatecasin alueella. Nahuatlin sana Chīchīmēcah tarkoittaa "maidon maan" (Chichiman) asukkaita. Kuten Chichimeekkiheimot (Guachichiles & Guamari), myös Chupícuarot kasvattivat mm. maissia, papuja ja kurpitsoita Lermajoen ja sen sivujokien rannoilla. Maissin jauhamiseen käytettyjen, kivestä valmistettujen molcajetien (molcajete ja tejolote on perinteinen, meksikolainen versio morttelista ja survimesta) ja metalliesineiden perusteella he todennäköisesti viljelivät myös chiliä ja tomaatteja. Chupícuaro-kulttuurin pysyvän asutuksen on arveltu kehittyneen alueelle vuosien 500eaa - 300jaa väillä.
Chupícuaro-kulttuuri tunnetaan erityisesti taidokkaasti koristellusta keramiikastaan. Astiat valmistettiin yleensä punaruskeasta tai mustasta savesta käsin muotoilemalla. Koristemaalauksissa suosittiin kolmea väriä: punaista, beigeä ja mustaa. Yleisiä aiheita olivat jumaluudet, ihmiset arkisissa askareissaan sekä erilaiset eläimet ja kasvit. Geometriset aiheet olivat myös yleisiä, erityisesti monimutkaiset ja jatkuvat siksak-, viiva- ja ruutu-kuviot. Chupícuarot käyttivät myös paljon aikaa huolellisesti muotoiltujen keramiikkahahmojen ja muiden pienten esineiden luomiseen. Useimmiten litteät, tyylitellyt figuriinit saattoivat toisinaan olla myös rehevän kolmiulotteisia, onttoja ja piirteiltään hyvin realistisia. Hahmot muotoiltiin toisinaan osaksi astiaa, esimerkiksi kulhoissa saattoi olla kuvattuna kasvot. Chupícuarojen ihmishahmot tunnistaa erityisesti aavistuksen vinoista, kahvipavun muotoisista silmistä. Hahmot on tyypillisesti kuvattu naispuolisina. Kampaukset, vaatteet, päähineet ja erilaiset korut on kuvattu erittäin yksityiskohtaisesti. Suurinta osaa hahmoista ei ole maalattu, mutta toisinaan ne koristeltiin abstrakteilla kuvioilla.
Esikolumbiaaniseksi taiteeksi katsotaan kuuluvan kaikki ne alkuperäiskansojen luomat esineet jotka ajoittuvat toiselta vuosituhannelta ennen ajanlaskumme alkua aina Kristoffer Kolumbuksen saapumiseen saakka (1492), jolloin eurooppalaiset valloittivat olemassa olevat intiaanikulttuurit. Useimmat esikolumbiaaniset sivilisaatiot katosivat kuitenkin jo ennen eurooppalaisten saapumista ja ne tunnetaan ainoastaan arkeologisten kaivausten perusteella. Tunnetuimmat korkeakulttuuriset paikat olivat mayojen kaupunkivaltiot sekä atsteekkien ja inkojen imperiumit. Myös Kolumbian intiaanikulttuurit voidaan luokitella kehittyneiden joukkoon, samoin Pohjois-Amerikan Mississippin kulttuuri.
Erittäin kaunis, keraamisen veistoksen pään fragmentti. Hahmolla on yksityiskohtaisesti muotoillut, realistisen pyöreät kasvot, klassiset kahvipavun muotoiset silmät ja kookas nenä jossa koru. Hiukset tai päähine on maalattu mustaksi. Korvissa kookkaat korut. Hyvässä kunnossa. Iänmukaista vahvaa kulumaa ja lohkeamia. Likaa, pölyä ja maa-ainesta. Jäänteitä mustasta ja beigestä maalista. Upea patina. Kooltaan noin 7,5cm x 7,0cm x 3,1cm. Paino n. 90g.
Lainaukset, viitteet ja lähteet:
Chupicuaro figurines of Preclassic-Mexico, UO Museum of Natural and Cultural History, Oregon State, USA. (https://mnch.uoregon.edu/collections-galleries/chupicuaro-figurines-preclassic-mexico)
Excavations at Chupícuaro, Guanajuato, Mexico, Muriel Noé Porter, Transactions of the American Philosophical Society 46, no. 5 (1956): 515–637. (https://doi.org/10.2307/1005749.)
Pottery Figurines of Chupicuaro, Mexico, Fredrick A. Peterson, Central States Archaeological Journal 1, no. 1 (1954): 33–40. (http://www.jstor.org/stable/43136104.)
L'art précolombien en Mésoamérique (Precolombian Art in Meso America), Beatriz de la Fuente, Hazan, 2003, p. 124.
