Terrakottapatsas "Tanagra"

1250 €

Antiikin Kreikka, Varhainen hellenistinen aikakausi, Tanagra, Boiotia, Kreikka, n. 320 eaa - 200 eaa, yksityiskokoelmasta Suomesta.

Antiikin Kreikka on termi, jolla kuvataan antiikin kulttuurin muinaiskreikkaa puhuneita alueita. Se ei rajoitu nykyisen Kreikan valtion alueisiin, vaan siihen sisältyvät myös alueet, joille helleeninen kulttuuri antiikin aikana levittäytyi. Hellenismi tarkoittaa Aleksanteri Suuren valtakunnan raunioille syntynyttä, useiden eri etnisten ryhmien yhteistä kreikankielistä kulttuuripiiriä.

Kreikkalainen hellenismi sijoittuu ajallisesti vuosiin n. 330-30 eaa. Hellenistisenä aikana klassisen ajan kreikkalaisesta kulttuurista perityvään taideilmaisuun tuli uutta dramaattisempaa sävyä. Hellenismin aikana taidekäsitykset muuttuivat, taide osittain maallistui ja sen piirissä veistoksia, rakennuksia ja maalauksia ryhdyttiin tarkastelemaan yksilöllisten taiteilijoiden tuotoksina. Hellenistisellä kaudella taiteen keskuksiksi nousivat muun muassa Aleksandria ja Pergamon aiempien Ateenan ja muun vanhan Kreikan sijaan. Valloitusretkien myötä laajalle levinneeseen kreikkalaiseen kulttuuriin sulautui niin itäisiä kuin läntisiä vaikutteita. Klassisen kauden taiteilijat toimivat usein esikuvina. Taiteeseen vaikuttivat myös Aristoteleen ajatukset sekä stoalaisuus ja epikurolaisuus. Taiteelle oli tyypillistä mieltymys sekä pieneen ja hienostuneeseen että toisaalta suureen ja mahtipontiseen. Monimutkaiset liikeaiheet ja tunnetilojen kuvaus olivat keskeisiä. Hellenistisellä kaudella taiteen aiheet muuttuivat ja maallistuivat. Mytologisten aiheiden rinnalle tuli allegorioita ja laatukuvan tyyppisiä lapsi- ja eläinaiheita.

Kreikkalainen keramiikkataide oli hyvin korkeatasoista. Keramiikka-nimityskin tulee Ateenan savenvalajien kaupungionsasta nimeltä Kerameikos. Savea (keramos) oli saatavilla kaikkialla Kreikassa. Parasta savimaata keramiikan tuotannon kannalta oli tarjolla Attikassa, Ateenan seudulla. Siinä oli paljon rautaa, mikä teki keramiikasta oranssinpunaista. Korintin seudun savi oli vaaleampaa ja kellertävämpää. Saviaines koottiin ja jalostettiin saostusaltaissa, jolloin sen jakaminen eri sakeusasteisiin oli helpompaa. Keramiikka-astiat valmistettiin yleensä käyttäen apuna dreijaa eli savenvalajan pyörää. Astia muovattiin joko yksiosainena tai osissa, niin että jalka-osa, runko, kaula ja mahdolliset kädensijat valmistettiin erikseen ja liitettiin myöhemmin savilietteellä yhteen. Kuivuttuaan valmis astia maalattiin. Perusväri oli musta. Maalaustyyliin vaikuttivat myös muodissa olleet koristetyylit ja aikakauden trendit. Suosittuja menetelmiä oli astian maalaaminen siveltimellä joko kokonaan tai osittain mustaksi. Tekniikoita oli monia: mustakuvio-, punakuvio-, sekä valkopohjatekniikat. Musta maali oli savilietettä, johon käytettiin muun muassa rautaoksidia, potaskaa ja silikonipitoista savea. Kiinnitysaineena käytettiin muun muassa ureaa ja viinietikkaa jotka paloivat pois uunissa, kiinnittäen samalla maalin astian pintaan. Mustalla maalatut astiat olivat erityisen suosittuja juuri Hellenistisellä kaudella. Maalaamisen jälkeen astiat poltettiin samassa uunissa kolmessa eri vaiheessa. Lämpötilaa vaihdeltiin prosessin aikana noin 850-950 asteen välillä. Samalla hapen määrää lisättiin ja välillä vähennettiin.

Antiikin Kreikan yleisimpiä astiatyyppejä olivat nesteiden kuljettamiseen ja säilyttämiseen tarkoitetut suurikokoiset astiat (mm. amphorae, pithos, pelike, hydria ja pyxis) joista useimmat oli varustettu tukevilla kantokahvoilla, toisin kun isokokoisissa sekoitusastioissa (krater ja dinos), joissa ei yleensä ollut kantokahvoja tai varsinaista jalka-osaa. Näitä käytettiin muun muassa veden ja viinin sekoittamiseen. Kannuissa ja maljoissa (mm. oinochoe, kantharos, phiale, kylix, skyphos ja loutrophoros) oli useimmiten pitkät kantokahvat (ne oli erityisesti suunniteltu helpottamaan astian nostamista lattialta, mikäli astian käyttäjä lepäsi vuoteella aterian aikana). Pienikokoisissa, korkeakaulaisissa astioissa (mm. lekythos, aryballos ja alabastron) taas säilytettiin parfyymejä, öljyjä ja muita kosmeettisia aineita.

Tanagra (m.kreik. Τάναγρα, toisinaanTanagraia, Ταναγραία) oli antiikin aikainen kaupunki ja kaupunkivaltio (polis) Boiotiassa Kreikassa. Se sijaitsi noin 20 kilometriä itään Thebasta, lähellä nykyistä Tanágran kylää. Tanagralaiset pienoispatsaat eli tanagralaiset figuriinit olivat antiikin kreikkalaisia, terrakotasta valmistettuja pienikokoisia (n. 10cm - 20cm korkeita) patsaita, joita tuotettiin hellenistisellä kaudella, erityisesti Tanagran kaupungissa Boiotiassa. Nykytietämyksen mukaan patsaat (ja ennen kaikkea niiden muotit) olivat kuitenkin alkujaan peräisin Ateenasta. Suuren kysynnän vuoksi patsaita valmistettiin Tanagran lisäksi myöhemmin myös Etelä-Italiassa (Tarentum), Turkissa (Myrina) ja Egyptissä (Aleksandria). Nimensä nämä viehättävät patsaat ovat saaneet juuri Tanagrasta, josta ensimmäiset löydöt tehtiin 1800-luvulla. Patsaita on löydetty suuria määriä niin yksityisasunnoista, pyhäköistä kuin haudoistakin. Tuotannon huippukautta olivat vuodet 330eaa - 200 eaa. Tanagran patsaat esittävät pääasiassa naisia, mutta toisinaan myös miehiä tai lapsia. Osa voidaan laskea kulttikuviksi, mutta suurin osa esittää tavallisia ihmisiä arkipäiväisissä vaatteissa ja askareissa. Osa kuvatuista hahmoista vaikuttaa perustuvan Menandroksen luoman, niin kutsutun uuden komedian hahmoihin. Toisaalta osa hahmoista on ylellisesti puettuja ja ne esittävät mahdollisesti uskonnollisiin menoihin osallistuvia keski- tai yläluokkaisia naisia. Yleisimpiä kuvattuja vaatteita ovat peplos, khiton ja himation sekä erilaiset leveälieriset aurinkohatut. Käsissään naisilla on usein kuvattu viuhkoja, peilejä jne.

Kuten muut antiikin ajan patsaat, myös tanagralaiset pienoisfiguriinit valmistettiin keraamisten, kaksiosaisten muottien avulla. Pehmeä savi paineltiin muottiin, joka hiukan kuivuttuaan irrotettiin, saumat puhdistettiin ja patsas viimeisteltiin. Joidenkin patsaiden raajat ja päät valmistettiin erillisissä muoteissa. Tällöin patsaiden asentoja pystyttiin paremmin varioimaan. Toisinaan patsaat asetettiin neliönmallisen, matalan jalustan päälle. Patsaan selkäpuolelle tehtiin aukko, jotta patsas ei halkea polttamisen aikana. Ennen polttamista patsaat kastettiin vielä valkoiseen savilietteeseen. Polton jälkeen patsaat maalattiin vesiohenteislla maaleilla. Vaatteet ja asusteet olivat usein violetteja, punaisia, vaaleanpunaisia, keltaisia tai ruskeita. Syvän punaista maalia käytettiin hiuksiin, huuliin ja kenkiin. Kasvojen ja käsien iho maalattiin usein persikan sävyiseksi. Mustalla maalilla tai kultauksella korostettiin yksityiskohtia. Silmät olivat monesti siniset. Sinistä väriä käytettiin hyvin säästeliäästi, sillä se oli erittäin kallista. Suurimmasta osasta löydettyjä patsaita maalipinta on kuitenkin kulunut kokonaan tai lähes kokonaan pois.

Lumoavan kaunis ja täysin ainutkertainen tanagralainen pienoisveistos esittää nuorta naista kontrapostossa, matalan neliskulmaisen jalustan päällä. Hahmo on kietoutunut villasta tai pellavasta kudottuun suureen viittaan, himationiin, joka laskostuu runsaana vartalon ympärille. Sen alla hänellä on varpaisiin asti laskeutuva, ohuempi khiton, joka peittää jalkaterät näkyvistä. Naisella on hiuksissaan keskijakaus ja ne on kammattu taake. Symmetrisiä kasvoja kehystää leveälierinen päähine, seppele tai panta. Hyvässä kunnossa. Iänmukaista kulumaa. Museokorjaus kaulassa ja jalustassa. Jäänteitä valkoisesta maalista. Runsaita mineraali- ja kalkkijäämiä, maa-ainesta, likaa ja pölyä. Kooltaan noin 14,4cm x 4,7cm x 3,7cm. Paino n. 125g.

Viittaukset, lainaukset ja lähteet:

Kreikkalainen hellenismi, Taidehistorian aikajana, Antti Vallius, Jyväskylä: Jyväskylän Yliopisto, Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitos, 22.9. 2006.

Hellenistic Pottery, Summer Trentin and Debby Sneed, Department of Classics, University of Colorado Boulder, June 14, 2018.

A Visual Glossary of Greek Pottery, Mark Cartwright, World History Encyclopedia, published on 24 May 2013. (https://www.worldhistory.org/article/489/a-visual-glossary-of-greek-pottery/)

Greek Art and Architecture, Classical: Classical Greek Pottery," in Neil Asher Silberman et al. (eds), John H. Oakley, The Oxford Companion to Archaeology, Vol 1: Ache-Hoho, Second Edition, Oxford & New York: Oxford University Press, 641–644.

Greek Pottery: An Introduction, Brian A. Sparkes, Manchester University Press, 1991.

Ancient Greek Pottery, Mark Cartwright, World History Encyclopedia, Last modified March 16, 2018. (https://www.worldhistory.org/Greek_Pottery/.)

Ancient Greek Tanagra Figurines, Alexander Mirtchev, 2022.(https://www.mirtchevtanagra.org/)

Tanagra Figurines, In Heilbrunn Timeline of Art History, Department of Greek and Roman Art, New York: The Metropolitan Museum of Art, October 2004. (http://www.metmuseum.org/toah/hd/tafg/hd_tafg.htm)

Tanagras: Figurines for Life and Eternity, The Musée du Louvre’s Collection of Greek Figurines, Violaine Jeammet, American Journal of Archaeology, 2012. (https://www.ajaonline.org/book-review/1050)

Hellenistic Tanagra Figurines, Sheila Dillon, Onlinelibrary.wiley.com.(https://onlinelibrary.wiley.com/doi/abs/10.1002/9781444355024.part3a)

Painted Greek Vases, Dietrich von Bothmer, The Metropolitan Museum of Art Bulletin, New Series, Vol. 21, No. 1 (Summer, 1962), Published By: The Metropolitan Museum of Art, pp. 1-11 (12 pages)

Fragments of Antiquity: Drawing Upon Greek Vases, Aaron J. Paul, Harvard University Art Museums Bulletin, Vol. V, No. 2 (Spring 1997), pp. 4, 10.

Uncover the History of Ancient Greek Pottery and How It Evolved Over Centuries, Emma Taggart, My Modern Met, July 17, 2021.

4 Kreikkalainen Taide, H18 Taidehistoria, Tuomo Laine, 11.11.2011.

Coloria, Coloria.net, Päivi Hintsanen 2000-, Julkaisija: Päivi Hintsanen, Jyväskylä.(https://www.coloria.net)