Kaurikotilonauha "Jebarip agale"

300 €

Dani-kansa, Baliem-laakso, Länsi-Uusi-Guinea, Indonesia, 1900-luvun alkupuoli.

Dani-kansa elää Länsi-Uusi-Guinean ylängöillä ja Baliem-laaksossa. Danit ovat ylämaan kansoista ehkä tunnetuin ja runsaslukuisin, yhdessä läheisten naapurikansojen Yalin, Monin ja Lanin kanssa. Eristäytynyt Dani-kansa pysyi ulkomaailmalle tuntemattomana aina 1930-luvulle saakka. Hollantilaiset perustivat syrjäiseen Bailemin laaksoon ensimmäisen siirtomaa-asemansa vasta 1950-luvun puolivälin paikkeilla. Kansan nimi "Ndani" on sukulaiskansa Monien antama. Dani-kansan kylät on ripoteltu  harvakseltaan vehreän laakson pohjalle, joen rannoille ja jylhien kukkuloiden rinteille. Perinteisen Dani-kansan kylän keskiössä on kolme erilaista rakennuksesta: Leseai, Honai, Eweai. Leseai on pitkä, neliönmallinen rakennus jota käytetään yleisenä kokoontumis- ja oleskelutilana. Siellä valmistetaan ruokaa, keskustellaan ja vietetään aikaa. Honai ja Eweai ovat pyöreitä asumuksia jotka on pyhitetty nukkumiseeen. Honai on tarkoitettu miehille ja Eweai naisille. Naisilta on pääsy ankarasti kielletty miesten rakennukseen, koska siellä säilytetään mm. arvokkaita rituaaliesineitä.

Dani-kansan perinteinen elinkeino pohjaa maanviljelyyn, metsästykseen ja villinä kasvavien pähkinöiden, siementen ja hedelmien keruuseen. Danien ruokavaliosta yli 90 prosenttia kattaa bataatti. Sitä viljellään avoimilla pelloilla. Muita viljelykasveja ovat taaro, jamssi, sokeriruoko, banaanit, kurkut, syötävät ruohokasvit, inkivääri ja tupakka. Viljelypelloista vastuu on ensisijaisesti miehillä. Miehet kääntävät pellot kylvökuntoon tulessa vahvistetuilla, pitkillä puisilla kepeillä. Naisten tehtäväksi jää taimien istutus, kitkentä ja sadonkorjuu. Kotieläiminä pidetään koiria ja sikoja. Useiden muiden Uuden-Guinean kansojen tapaan myös Danit pitävät sikoja erityisen korkeassa arvossa. Ne katsotaan varallisuuden ja korkean statuksen symboliksi. Mitä useamman sian mies omistaa, sitä arvostetummaksi tämä mielletään. Tämän vuoksi sianlihaa syödään hyvin harvoin, lähinnä tärkeiden juhlallisuuksien ja seremonioiden aikana.

Dani-kansa elää edelleen vahvasti omille traditioilleen uskollisena. Arkikäytössä tarvittavat työkalut on valmistettu perinteisesti kivestä, luusta, sian torahampaista, puusta tai bambusta. Kiveä käytetään kivikirveisiin (kapak) ja -kuokkiin. Vasta 1980-luvulta lähtien ovat modernit materiaalit ja työkalut, kuten tekstiilit, kirveet, veitset ja lapiot rantautuneet Danien pariin. Dani-kansa ei ole käyttänyt keraamisia astioita eikä tekstiilejä. Miesten perinteinen vaatetus käsittää pitkästä kalebassista valmistetun penistupen (koteka), paratiisilinnun sulista valmistetut päähineet ja näyttävät käsivarsi-, ranne-, ja rintakorut. Naimattomilla naisilla on yllään heinästä solmittu hame (sili) kun taas avioituneet naiset kantavat hametta joka on punottu kasvikuidusta (yokal). Naiset kantavat usein myös laukkua (noken) jota kannetaan selän puolella niin että pitkä hihna kulkee otsan yli ja pää kannattelee painoa. Sitä käytetään muun muassa kalasaaliin, vihannesten, hedelmien, polttopuiden ja riistan kuljettamiseen. Noken toimii lisäksi pienten sylilasten ja porsaiden kantolaukkuna, asusteena ja uhrilahjan tavoin. Laukun valmistustapa vaihtelee hiukan alueittain, mutta on pääpiirteittäin samanlainen. Pienikokoisen puun tai pensaan varsia, oksia ja kaarnankappaleita kuumennetaan nuotion yllä ja liotetaan useita vuorokausia vedessä. Jäljelle jäänyt puukuitu murskataan, kuivataan ja kehrätään vahvaksi naruksi tai paksummaksi nyöriksi, jotka toisinaan värjätään kasviväreillä. Valmiista narusta solmitaan käsin erikokoisia laukkuja eri tarkoituksiin. Nokenin valmistusprosessi kysyy vahvaa ammattitaitoa ja näppäryyttä. Aikaa saattaa kulua useampi kuukausi.

Danit ovat olleet perinteisesti animisteja jotka uskovat paikallisiin luonnonhenkiin ja  maan ja veden jumaluuksiin. Erityistä huomiota saavat osakseen äskettäin edesmenneiden ihmisen henget. Näitä henkiolentoja/aaveita pidetään erityisen vaarallisina ja ne voivat aiheuttaa eläville epäonnea, sairauksia ja jopa kuoleman. Tämän vuoksi nämä henkiolennot pyritään pitämään hyvin etäällä elävistä ihmisistä, mieluiten metsän kätköissä. Baliem-laakson Danit jakavat myös käsityksen sielunkaltaisesta aineesta, "laulun siemenistä" (edai-egen) joka sykkii ihmisen rinnassa, rintalastan alla. Sen uskotaan olevan täysin kehittynyt vasta kahden vuoden iässä. Vakavan sairauden kohdatessa tai ihmisen vammautuessa edai-egenin saattaa vetäytyä kohti selkärankaa. Jotta tämä saadaan palaamaan takaisin sille kuuluvalle paikalleen, tarvitaan kuumuutta ja erinäisiä parannusrituaaleja. Kuoleman koittaessa edai-egen muuttuu hengeksi/aaveeksi (mogat) ja se johdatetaan heti syvälle metsään jotta se ei pääse vahingoittamaan eläviä.

Dani-kansa ei juurikaan tuota perinteistä kansantaidetta, kuten naamioita tai veistoksia. Käsityötaiteena Danit valmistavat kuitenkin taidokkaita ja hyvin näyttäviä asusteita, käyttöesineitä ja koruja. Näistä tunnetuimpia ovat pikkutarkasti punotut rannekorut (sekan), käsivarsi- ja otsapannat (milak), kaurikotiloista, sulista ja luusta tehdyt kaula- ja rintakorut (mikak) ja upeat sian syöksyhampaista valmistetut pääkoristeet (suale). Danit tuntevat myös monia rahaan verrattavia valuuttoja ja vaihtokauppojen välineitä. Näitä ovat muun muassa siat, pitkänmalliset kiillotetut kivet (ye), suolalaatat, kanstolaukut (noken), kaarnasta punotut nyöriketjut sekä kaurikotiloista ja kasvikuidusta punotut pitkät nauhat (jebarip agale).

Tämä pitkä kaurikotilonauha (jebarip agale) on toiminut seremoniallisena valuuttana. Kasvikuidusta punottu nauha on osittain värjätty kasviväreillä mustaksi. 93 kaurikotiloa on ommeltu kiinni toiselle puolelle nauhaa. Hyvässä kunnossa. Iänmukaista kulumaa ja käytön jälkiä. Upea tumma patina. Pölyä ja likaa. Tämä ainutkertainen nauha on peräisin lakkautetun etnografisen museon/säätiön ex-kokoelmista Hollannista. Kooltaan n. 240,0cm x 2,0cm.

Viittaukset, lainaukset ja lähteet:

Encyclopedia of World Cultures, Oceania, Karl Heider, edited Terence Hays, G.K.Hall & Company, 1991.

Wealth Items in the Western Highlands of West Papua, Anton Ploeg, Ethnology, Vol.43. No.4 (Autumn 2004), pp. 291-313.

Papua blood: An account of West Papua, Peter Bang, BoD, 16 Apr 2018.

Dani tribe, Indonesia, Atlas of Humanity

Dani, Encyclopedia.com.

Who are the Dani People of Bailem Valley?, Crooked Compass, 3 Oct 2018.