Keraaminen pieni astia ”Chancay”

180 €

Esikolumbiaaninen aikakausi, Chancay-kulttuuri, Peru, yksityiskokoelmasta Suomesta.

Chancay-kulttuuri kukoisti Perun keskirannikolla Fortalezan, Pativilcan, Supen, Huauran, Chancayn, Chillónin, Rimacin ja Lurinin jokilaaksoissa n. 1000jaa-1470jaa. Chancay-siviilisaation keskus sijaitsi Perun ranta-aavikolla, noin 80 kilometriä Limasta pohjoiseen. Tästä muinaisesta kulttuurista joka kehittyi mahtavan Inkavaltakunnan (1438jaa-1533jaa) rinnalla, ei tiedetä kovinkaan paljon. Chancay-kultturin katsotaan alkaneen Wari-kulttuurin (Huari) romahdettua noin 900jaa. 1400-luvun alkupuolella Chimú-valtio valloitti osia eteläisestä Chancay-alueesta, ja vuoden 1450 paikkeilla inkat ottivat hallintaansa kummatkin alueet.

Kuten Chimút, myös Chancayt tunnetaan aikaansa edellä olevista kastelujärjestelmistään jotka olivat välttämättömiä maanviljeyä harjoittavalle kansalle. Yleisimpiä viljelykasveja olivat bataatti, pavut sekä puuvilla. Kotieläiminä pidettiin laamoja ja niistä saatiin lihaa sekä villaa. Ruokavaliota täydennettiin kalalla ja äyriäisillä. Chancayt harjoittivat ahkerasti myös kaupankäyntiä ja solmivat tiiviitä kauppasuhteita alueen muiden kansojen kanssa. Laurin, Lumbran, Tambo Blancon, Handrailin, Pisquillo Chicon ja Tronconalin asutuskeskuksissa työskenteli suuria määriä lahjakkaita käsityöläisiä jotka tuottivat taidokasta keramiikkaa ja ainutkertaista tekstiilitaidetta.

Chancay-kulttuuri tunnetaan juuri omalaatuisesta keramiikastaan. Keramiikka on lähes aina muottien avulla valmistettua ja karkean mattapintaista. Astiat on valettu hyvin rakeisesta savesta ja koristeltu mustalla, syvän tummanruskealla ja valkoisella savilietteellä. Yleisimmät Chancay-astiat olivat suurikokoisia, ihmishahmoisia ja rakenteeltaan munanmuotoisia ruukkuja, joita valmistettiin pääsääntöisesti hautoihin laitettaviksi lahjoiksi. Astioiden ja ruukkujen ohella savesta on valmistettu myös erilaisia figuriineja, joiden kasvot ja yläruumis on monesti peitetty geometrisin koristekuvioin.

Huolimatta näyttävistä keramiikkaesineisestään, tunnetaan Chancay-siviilisaatio ennen kaikkea upeista kudotuista tekstiileistään, joihin kuuluu ainutkertaisia kirjailutöitä, brokadeja ja maalauskoristeisia kankaita. Tekstiilien valmistuksessa käytettiin monipuolisesti erilaisia tekniikoita, värejä ja teemoja. Langat kehrättiin puuvillasta, pellavasta ja laaman villasta. Chancay-kutojat olivat erityisen tunnettuja äärimmäisen hienostuneesta, ilmavasta harsokankaasta jonka kutominen vaati erityistä huolellisuutta ja vankkaa ammattitaitoa. Loimien ja kuteiden väreinä käytettiin mm. keltaisen ja ruskean eri sävyjä, tulenpunaista, valkoista, vaaleansinistä ja vihreää. Kankaissa toistuivat selväpiirteiset ja tarkkarajaiset geometriset kuviot, sekä tyylitellyt, valmiille kankaalle maalatut aiheet jotka kuvasivat kasveja, kaloja, kissoja, lintuja, apinoita, koiria tai ihmishahmoja.

Harsokankaita ja tekstiilejä valmistettiin ensisijaisesti uskonnollisia ja maagisia seremoniota varten. Hautajaisissa harsokankaista kiedottiin vainajille pään ympärille koristeellinen päähine. Uskomuksen mukaan kankaissa kulkevat kuteet tuli kehrätä s-kirjaimen muodossa vastapäivään. Lanka joka oli kehrätty tällä tietyllä tavalla, muuttui tällöin maagisia voimia sisältäväksi materiaaliksi. Lankaa kutsuttiin nimellä "Iloque" ja siitä kudotut kankaat suojelivat vainajaa matkalla tuonpuoleiseen. Kuteiden väliin pujotettiin toisinaan myös värikkäitä höyheniä ja pieniä sulkia.

Esikolumbiaaniseksi taiteeksi katsotaan kuuluvan kaikki ne alkuperäiskansojen luomat esineet jotka ajoittuvat toiselta vuosituhannelta ennen ajanlaskumme alkua aina Kristoffer Kolumbuksen saapumiseen saakka (1492), jolloin eurooppalaiset valloittivat olemassa olevat intiaanikulttuurit.

Useimmat esikolumbiaaniset sivilisaatiot katosivat kuitenkin jo ennen eurooppalaisten saapumista ja ne tunnetaan ainoastaan arkeologisten kaivausten perusteella. Tunnetuimmat korkeakulttuuriset paikat olivat mayojen kaupunkivaltiot sekä atsteekkien ja inkojen imperiumit. Myös Kolumbian intiaanikulttuurit voidaan luokitella kehittyneiden joukkoon, samoin Pohjois-Amerikan Mississippin kulttuuri.

Pienikokoinen astia on muodoltaan lähes pyöreä. Astian sivuille maalattu mustia ja valkoisia pystysuoria raitoja. Hyvässä kunnossa. Kaunis patina. Iänmukaista kulumaa. Lohkeamia ja murtumia. Maa-ainesta, likaa, pölyä ja mineraalijäämiä. Kooltaan noin 7,0cm x 8,0cm x 5,5cm. Paino n. 109g.