Kantolaukku "Bilum"

80 €

Asmat-kansa, Irian Jaya, Uusi Guinea, Indonesia, 1900-luvun puoliväli, yksityiskokoelmasta Hollannista.

Papua (aikaisemmin Irian Jaya) on Uuden Guinean saarella sijaitseva Indonesian provinssi. Se muodostaa suurimman osan Uuden-Guinean länsiosasta, Länsi-Uusi-Guineasta. Idässä Papuan provinssi rajoittuu taas Papua-Uuteen-Guineaan. Papuan alueella elää tiettävästi ainakin 250 eri kansaa. Asmatit elävät Uuden Guinean saaren lounaisrannikolla. Asmat-kansan jättimäinen asuinalue kattaa yli 25,000 neliökilometriä ja muodostuu makean veden suoalueista, risteilevistä joista, trooppisista sademetsästä, laakeista vuorovesialueista, sago-palmuista ja tiheään kasvavista mangrovepuista. Tämä kiehtova, mutta äärimmäisen vaikeakulkuisen alue on edelleen osittain tutkimatta. Asmatien alueella ei johda ajoteitä eikä moderneja kulkuväyliä. Asmatit liikkuvat puisilla kanooteilla (kutsutaan nimellä ci). Asmat-kansan väkiluku liikkuu arviolta 70,000 hengessä. Asmat voidaan nähdä kattoterminä kahdelletoista erilaiselle, pienemmälle etniselle alaryhmälle tai klaanille, jotka ovat: Joirat, Emari Ducur, Bismam, Becembub, Simai, Kenekap, Unir Siran, Unir Epmak, Safan, Aramatak, Bras, sekä Yupmakcain. Näistä alaryhmistä kullakin on omat tapansa, uskomuksensa ja rituaalinsa. Kaikkia alaryhmiä yhdistää kuitenkin samankaltainen kulttuuritausta, kieli ja yhteinen identiteetti. Asmatit elävät joen rinteillä sijaitsevissa, vaikeapääsyisissä kylissä joita on arvioitu olevan noin 120. Väkiluku kylissä vaihtelee muutamasta sadasta aina muutamaan tuhanteen ihmiseen.

Asmat-kansan kylät, joita on arveltu olevan noin 120, on ripoteltu harvakseltaan joen penkoille ja rinteille. Perinteisen Asmat-kansan kylän keskiössä on miesten seremoniallinen rakennus jeu (kutsutaan myös jew, djeu or yeu). Jeu on pitkä, kapea neliönmallinen rakennus jota käytetään yleisenä kokoontumis- ja oleskelutilana. Siellä valmistetaan ruokaa, keskustellaan, suunnitellaan metsästysretkiä ja vietetään aikaa. Jeussa on useita pieniä tulisijoja (wair, wir) ja yksi kookkaampi tulisija (mboijir). Puusta valmistetut varsinaiset asuinrakennukset (tsyem) sijaitsevat jeun läheisyydessä. Asmatien elinkeino pohjaa kalastukseen, metsästykseen ja villinä kasvavien pähkinöiden, siementen ja hedelmien keruuseen. Peruselintarvike on saagopalmusta (Metroxylon sagu) saatava tärkkelys. Miehet ovat vastuussa palmujen kaatamisesta, kun taas naisten ja tyttöjen tehtävänä on valmistaa puun sisäosien tärkkelyksestä jauhoa. Suurta herkkua ovat myös kärsäkäsmäisten lahkoon kuuluvan kookkaan kuoriaisen, punaisen palmukuoriaisen (Rhynchophorus ferrugineus) pulleat toukat. Toukkia saadaan kaatamalla saagopalmu ja antamalla sen lahota viidakossa määrätyn ajan. Kuukauden jälkeen puun kaadosta runko peitetään kosteilla lehdillä, jolloin puun lahoamisprosessi kiihtyy. Tällöin kuoriaiset munivat puun ytimeen ja kuoriutuneet toukat käyttävät lahoavan puun tärkkelystä ravinnokseen. Kolmen kuukauden kuluttua koko puunrunko on täynnä kookkaita, vaaleita toukkia jotka poimitaan huolella talteen.

Eurooppalaisten ensimmäinen kontakti Asmat-kansan kanssa tapahtui vuonna 1623 Hollantilaisen kauppiaan, Jan Carstenszin toimesta. Tällöin ei kuitenkaan noustu maihin. Kapteeni James Cook saapui alueelle hiukan myöhemmin, syyskuun 3:na päivänä 1770. Kansa sai elää rauhassa tämän jälkeen melko pitkään. Syrjäinen ja hankalakulkuinen alue ei juurikaan houkutellut tutkimusmatkailijoita. Ensimmäinen siirtomaa-asema perustettiin Agatsin alueelle vuonna 1938. Vasta 1950-luvulle tultaessa alue ja kansat alkoivat toden teolla kiinnostaa länsimaita. Katolinen lähetystyö alkoi 1953, jonka jälkeen alueella alkoi puhaltaa "länsimaisen muutoksen tuulet". Vauhti yltyi merkittävästi vuoden 1960 jälkeen.

Asmat-kansa tunnetaan erityisesti taidokkaista puuveistoksistaan, mutta myös pahamaineisena soturikansana joka on harjoittanut aktiivisesti pääkallonmetsästystä ja kannibalismia. Asmatit on yhdistetty mm. New Yorkin entisen kuvernöörin, Nelson Rockefellerin 23-vuotiaan pojan, Michael Rockefellerin katoamiseen tämän liikuessa Asmat-kansan alueella 1960-luvun alussa. Michael Rockefeller valmistui Yalen yliopistosta pääaineenaan etnologia. Valmistumisensa jälkeen Michael lähti pienen retkikunnan kanssa silloin Alankomaiden hallussa olleeseen Alankomaiden Uuteen Guineaan. Asmatien alueella Michael kävi kyläläisten kanssa vaihtokauppaa jossa vaihdettiin savukkeita ja kalakoukkuja esi-isiä esittäviin bis-pylväisiin (kutsutaan myös bisj). Suurin osa tällöin vaihdetusta etnografisesta esineistöstä on tällä hetkellä Metropolitan Museum of Artin kokoelmissa New Yorkissa. Michael Rockefeller katosi 19. marraskuuta 1961 ponttooniveneen kaaduttua matalalla joella ja hänen uitua läheiselle rannalle. Mittavista etsinnöistä huolimatta ruumista ei koskaan löydetty. Vuonna 2014 kirjailija Carl Hoffman esitti teoksessaan Savage Harvest todisteita siitä että Michael Rockefeller tapettiin Asmatien toimesta joen toisella rannalla ja myöhemmin syötiin läheisessä Ostjanepin kylässä. Kylänvanhimmat vahvistivat Hoffmanille tiedon Michelin kohtalosta.

Asmatit ovat olleet perinteisesti animisteja jotka uskovat paikallisiin luonnonhenkiin, maan ja veden jumaluuksiin sekä esi-isien henkiin. Asmatit uskovat että universumi pitää sisällään sekä hyviä että pahoja henkiä. Esi-isien henget (yi-ow) elävät sago-palmujen ympärillä ja suojelevat ihmisiä onnettomuuksilta. Pahat henget (osbopan) asuvat taas pimeissä luolissa, puissa ja kookkaiden kivien sisällä. Näitä henkiolentoja pidetään erityisen vaarallisina ja ne voivat aiheuttaa eläville epäonnea, sairauksia ja jopa kuoleman. Henkiä lepytellään säännöllisin väliajoin rituaalien ja perinteisten seremonioiden, kuten puunkaiverruksen, taisteluiden ja pääkallonmetsästysretkien avulla. Säännölliset pääkallonmetsästysretket ovat olleet erittäin tärkeä osa Asmat-kansan kulttuuria ja identiteettiä. Lähetyssaarnaajat tukahduttivat perinteen, ainakin suurimmalta osin 1990-luvulle tultaessa. Asmatien maine hurjana kansana pohjaa sen käsitykseen kuolemasta. Jokainen kuolema (jossa aikuinen menettää henkensä) nähdään vihollisen aiheuttamana. Asmatit uskovat että jopa sairastuminen on vihollisen langettama ja sitä kautta murha, mikäli sairastumista seuraa kuolema. Murhattujen Asmatien henget vaativat oikeutta rituaalisen koston (pääkallonmetsästys) avulla. Vasta vihollisen kuoleman kautta henget saavat rauhan ja siirtyvät elävien maailmasta kuolleiden maailmaan. Kuolema nähdään alkuna elämälle. Koston kierre syntyy väkivaltaisista hyökkäyksistä vihollisten alueelle vainajien henkien lepyttämiseksi. Vihollisten kallot nähdään välttämättömiksi elementeiksi ensisijaisesti nuorten miesten initiaatiorituaaleissa. Kannibalismi on toissijainen, joskin merkittävä osa seremoniallista pääkallonmetsästysperinnettä.

Puunveistoa ja -kaivertamista on pidetty Asmatien parissa aina erittäin korkeassa arvossa. Asmatien ensimmäinen puuseppä oli myyttinen esi-isä/jumala (fumeripits) ja kaikki muut puunkaivertajat (tunnetaan nimellä wow cescu ipits) nähdään hänen työn jatkajina. Puu nähdään elämän symbolina. Erityisesti Sago-palmu (amos) nähdään esi-äitinä joka synnyttää uutta elämää. Traditionaalisia, puusta valmistettuja esineitä ovat muun muassa soturien kilvet (jamasj), kookkaat esi-isä-pylväät (bisj), pyhät "sielualukset" (wuramon), esi-isä-paalut (omu), seremonialliset asut (jiwawoka), saago survimet (amosus), melat (po), seremonianaamiot (dorae, manimar, jiwawoka, dato, dat jumo), rummut (tifa or em), kanoottien keulakoristeet (ci cemen), massiiviset krokotiiliveistokset (bünüts) ja yhtä suuret seremoniaveistokset (basu suangkus). Luusta ja luista valmistetut seremoniatikarit, rintakoristeet, nenä-, ranne- ja käsivarsikorut sekä koristeelliset kallot ovat osa pääkallonmetsästysperinettä ja soturikulttia.

Tämä upea ja iäkäs kantolaukku on nimeltään bilum (kutsutaan nimellä noken Länsi-Papuan alueella). Tyypillisesti laukkua kannetaan selän puolella niin että pitkä hihna kulkee otsan yli ja pää kannattelee painoa. Sitä käytetään muun muassa kalasaaliin, vihannesten, hedelmien, polttopuiden ja riistan kuljettamiseen. Bilum toimii lisäksi pienten sylilasten kantolaukkuna, asusteena ja uhrilahjan tavoin. Nokenin valmistustapa vaihtelee hiukan alueittain, mutta on pääpiirteittäin samanlainen. Pienikokoisen puun tai pensaan varsia, oksia ja kaarnankappaleita kuumennetaan nuotion yllä ja liotetaan useita vuorokausia vedessä. Jäljelle jäänyt puukuitu (fum) murskataan, kuivataan ja kehrätään vahvaksi naruksi tai paksummaksi nyöriksi, jotka toisinaan värjätään kasviväreillä. Valmiista narusta solmitaan käsin erikokoisia laukkuja eri tarkoituksiin. Nokenin valmistusprosessi kysyy vahvaa ammattitaitoa ja näppäryyttä. Aikaa saattaa kulua useampi kuukausi.

Erinomainen kunto. Syvän tummansinisiä ja ruskeanpunaisia raitoja. Iänmukaista kulumaa ja käytön jälkiä. Upea patina. Haalistuneet värit. Pölyä ja likaa. Tahroja. Tämä ainutkertainen esine on peräisin lakkautetun etnografisen museon/säätiön ex-kokoelmista Hollannista. Kooltaan n. 20,5cm x 20,5cm.

Huom! Noken listattiin vuonna 2012 Unescon Aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon.

Viitaukset, lainaukset ja lähteet:

The Asmat Museum of Culture and Progress, Tobias Schneebaum, Cultural Survival Quarterly Magazine, December 1982.

Oceania, Encyclopedia of World Cultures, Peter and Kathleen Van Arsdale, ed. by Terence Hays, G.K. Hall & Company, 1991.

Asmat Art: Seventy years of Asmat woodcarving, Simon Kooijman, Pacific Arts Newsletter No.4, January 1977, pp. 9-11.

Consept Alignment for Sustainability: Relevance of the Mauri Model in Asmat, Southern Papua, Elisabeth V. Wambrauw & Te Kipa Kepa Brian Morgan, AlterNative An International Journal of Indigenous Peoples, 10(3), September 2014, pp. 288-302.

Art and Culture of the Asmat, Holmes Museum of Anthropology, Wichita States University, 2021.

Headhunting Practises of the Asmat of Netherlands New Guinea, Gerard A. Zegwaard, American Anthropologist New Series, Vol.61, No.6, December 1959, pp. 1020-1041.

"The Asmat", In Heilbrunn Timeline of Art History, Emily Caglayan, Ph.D., Department of Art History, The Graduate Center, City University of New York, The Metropolitan Museum of Art, 2000-, October 2004.

Asmat, Encyclopedia.com.