Seremoniallinen tikari "Kris"

myyty

Palembang, Sumatra, Indonesia, 1800-luvun alkupuoli (puuosat 1900-luvun alku), yksityiskokoelmasta Suomesta.

Epäsymmetrinen ja hyvin koristeellinen seremoniallinen tikari kris (keris) on peräisin Etelä-Sumatran provinssin pääkaupungista Palembangista, Indonesiasta. Keris-tikari tunnetaan myös Malesiassa, Thaimaassa, Bruneissa, Singaporessa ja Filippiineillä, jossa se tunnetaan nimellä kalis (tosin sen muoto saattaa muistuttaa pikemminkin miekkaa kuin tikaria). Kris on ase mutta myös amuletin kaltainen, suvussa kulkeva arvokas perintöesine (pusaka). Tikarin katsotaan pitävän sisällään maagisia voimia. Sana "kris" tarkoittaa iskemistä tai lävistämistä. Kris-tikarin terä on kapea ja se levenee kohti epäsymmetristä tyveä. Terä (nimeltään wilah, mata) voi olla muodoltaan joko aaltoileva (luk) tai suora (lurus). Tikarin maaginen voima on sen terässä. Se on kaikkein arvokkain osa Krisia ja huomattavasti vanhempi kuin tikarin muut osat. Terän tyviosan kaiverretuista, kaarevista väkäsistä (ricikan) on jokainen nimetty erikseen.

Terän takoja, seppä (kutsutaan nimellä empu) valmistaa kauniisti aaltoilevan terän takomalla kerroksittain rautaa ja nikkelipitoisia metalleja. Taottaessa terää on metallien sulauduttava toisiinsa, joten terää käännetään ja taivutetaan päällekkäin. Tätä hidasta prosessia toistetaan kymmeniä ellei jopa satoja kertoja, aina äärimmäistä tarkkuutta noudattaen. Terän takomisen katsotaan olevan pyhä ja maaginen rituaali. Yhden terän valmiiksi saattamiseen saattaa hyvin kulua useampia kuukausia, jopa kokonainen vuosi. Prosessin aikana empu paastoaa ja rukoilee erityisten voimien saavuttamiseksi, jotka sitten taottaessa siirtyvät tikarin aaltoilevaan, taitavasti damaskoituun pintakuvioon (pamor). Pamor-kuviointeja tunnetaankin yli 60 erilaista. Emput ovat erittäin arvostettuja käsityöläisiä. Kris-tikarin tuppi tai huotra (warangka, sarung) valmistetaan yleensä puusta, mutta myös norsunluusta tai jopa kullasta valmistettuja versioita löytyy. Tikarin kahva (ukiran, hulu) on irrotettava, jotta terä voidaan rituaalinomaisesti pestä kerran vuodessa (perintöesineiden seremoniallista puhdistamista kutsutaan siraman pusakaksi). Kahva on tehty puusta, norsunluusta, sarvesta tai metallista. Koristeellisesti kaiverrettu, joskus myös kullattu tai hopeoitu kahva on toisinaan koristeltu ylellisin jalokiviupotuksin. Kahva saattaa kuvata eläintä, mystistä jumaluutta tai henkiolentoa (suosittuja ovat mm. Bhoma, Garuda, Naga, Raksasa, Singo Barong tai Dewa Bayo).

Näyttävällä seremoniatikarilla on valtava symbolinen arvo. Se kuvastaa hedelmällisyyttä, ikuisuutta ja yliluonnollista, iskevää voimaa. Omistajalleen tikari on perintökalleus, sosiaalisen statuksen mittari, arvomerkki, talismaani ja maagisten voimien lähde. Kris-tikaria käytetään asusteena niin arkena kuin juhlienkin aikana. Sitä voivat kantaa miehet kun naisetkin. Muina aikoina kris säilytetään nostettuna kodin seinälle. Tosin sitä on muistettava ruokkia kerran kuukaudessa. Seinällä lepäävä tikari toimii äänettömästi omistajansa selän takana, suojellen ja valvoen tätä. Sen katsotaan vetävän puoleensa vaurautta ja hyvää onnea. Kris-tikari lisättiin Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon vuonna 2008.

Erittäin kaunis ja poikkeuksellisen lyhyt Kris. Tikarin terä on vanhempi kun sen muut osat. Hyvässä kunnossa. Puisesta kahvasta lohjennut pieni pala. Kahvan koristeellinen kuppi (mendak, salut) on pakotettua metallia joka on hopeoitu. Huotran toisesta sivusta murtunut osa. Kaunis patina. Iänmukaista kulumaa ja jälkiä terän seremoniallisesta puhdistamisesta. Kooltaan noin 35,4cm x 11,0cm x 2,9cm. Terä n. 22,0cm.

Lainaukset ja viitteet:

The Magical Keris, Fauziah, Indoindians.com

Keris: The Sacred Daggers of Indonesia, Kalpavriksha, Sep 20, 2019, Medium

Unesco, Culture, Intangible Heritage, Indonesian Keris, ich.unesco.org.