Keraaminen astia "Kaliña"

385 €

1600-1800-lukua, Kaliña-kansa, Coppername-joen, Tibiti-, Grand-, tai Poika-jokien alueelta tai Paran/Commewijnen piiri, Cotica- ja Suriname-jokien alueelta, Suriname (Alankomaiden Guyana), yksityiskokoelmasta Hollannista.

Suriname on Amerikan mantereen eteläosan pienin itsenäinen valtio jonka pohjoispuolella on Atlantin valtameri. Rajanaapureita on Ranskan Guyana idässä, Brasilia etelässä ja Guyana lännessä. Surinamella on kapea rantavyöhyke, joka on muodostunut massiivisista hiekka- ja mutasärkistä, joita merivirrat ovat kuljettaneet aikojen saatossa Amazonjoen suulta. Sen takana on rannikkotasanko, joka on samaa ainesta ja jossa on paljon soita ja rannikonsuuntaisia hiekkarinteitä. Surinamen läpi virtaa yli 480 kilometriä pitkä Surinamejoki. Muita merkittäviä jokia ovat Corantijn, Coppername sekä Marowijne.

Kali'na-kansa (Kali'na, Cariña, Kariña, Kalihna, Kalinya) kutsutaan myös nimellä Caribit, on erittäin pieni etninen ryhmä Etelä-Amerikassa, Venezuelan, Guyanan, Surinamen, Ranskan Guayanan sekä Brasilian jokien ja rannikoiden varrella. Etelä-Amerikan osa, jossa Kali'nat asuvat, on erittäin harvaan asuttu. Surinamessa Kali'nat asuvat etupäässä Marowijne- ja Coppername-joen alueilla. Osa väestöstä asuu Paran piirissä, pienissä kylissä yhdessä Arawak-kansan (Lokonot) kanssa. Kali'nat kutsuvat itseään nimellä "aidot Kali'nat" (Kali'na tilewuyu), jolla he ovat halunneet erottautua alueen Maroon-Kali'na-kansasta. Kali'nat puhuvat karibilaista kieltä, joka tunnetaan nimellä Carib. Kali'nat, kuten muutkin samaan kieliperheeseen kuuluvat kansat, ovat luultavasti alkujaan kotoisin Monte Roraima-vuoren (Tepuy Roraima) alueelta, Brasilian, Venezuelan ja Guyanan rajalta, mutta Kali'nat muuttivat nykyiselle alueelleen jo ennen ensimmäisen eurooppalaisten saapumista 1500-luvulla. Kali'na-kansan maantieteellinen levinneisyys kattaa nykyään vain murto-osan siitä alueesta mitä se oli ennen esikolumbiaanisen aikakauden alkua.

Surinamen Sipaliwinin piirin alueelta on löytynyt kivikautisia aseita, joista on päätelty, että alueella eli metsästäjä-keräilijäkansoja jo noin 10 000 vuotta sitten. Rannikon ja Karibian saarten asukkaat kävivät kauppaa ja muuttivat alueelta toiselle. Noin tuhat vuotta sitten Amazonian alueen sademetsien Arawakit (Lokonot) asettuivat Surinamen alueelle. Heidän jälkeensä tulivat Kali'nat samalta suunnalta. Espanjalaiset asettuivat Guyanan alueelle vuodesta 1593 alkaen, hollantilaiset vuonna 1616 ja britit 1630. Arawakit ja Kali'nat tekivät satunnaisia hyökkäyksiä siirtomaita vastaan, mutta kuten niin monen alkuperäiskulttuurin kohdalla, eurooppalaisten tehokkaiden aseiden ja mukanaan tuomien tuntemattomien tartuntatautien takia alkuperäiskansojen siviilisaatio katosi alueelta lähes kokonaan. Alkuperäisasukkaita jäi kuitenkin edelleen syvemmälle sademetsään, missä eurooppalaiset liikkuivat vain satunnaisesti riistan, kullan ja juomaveden haussa. Surinamen ensimmäisen eurooppalaisen siirtokunnan perustivat 1651 brittiläiset plantaasinomistajat. Toisen Englannin–Hollannin sodan lopettaneella Bredan rauhansopimuksessa Alankomaat ja Englanti sopivat vuonna 1667, että Englanti saa pitää valtaamansa Uudet-Alankomaat Pohjois-Amerikan itärannikolla ja Alankomaat saa Surinamen siirtokunnan. Siirtomaa-aikana tämä tunnettiin nimellä Alankomaiden Guyana. Hollantilaiset kuljettivat Afrikasta orjia valtavien sokeriplantaasien työvoimaksi. Karanneet orjat perustivat jokien varsille omia asutuksiaan, ja heidän jälkeläisiään alettiin kutsua marooneiksi (tulee espanjan kielen karkuria tarkoittavasta sanasta "cimarrón"). Orjuus lakkautettiin vuonna 1863, mutta orjat vapautettiin vasta kymmenen vuoden kuluttua.

Kali'na-kansan perinteisestä taiteesta tunnetaan erityisesti naisten muovaamat taidokkaat saviastiat. Vaikka tähän taidesuuntaan on vaikuttanut paljon niin sirtomaa-aika kuin vieraat kulttuuritkin, on siinä havaittavissa vielä kansan omaleimainen kädenjälki ja vanhat traditiot. Saviastioiden koko vaihtelee aina kookkaista ruukuista pienen pieniin kuppeihin. Astiat on muotoiltu savesta spiraalitekniikkaa apuna käyttäen. Astioiden sisä- ja ulkopinnat kiillotettiin hohtavan kiiltäviksi ennen polttoa sileiden kivien avulla. Valmiiden astioiden on annettu kuivua hetken ennen kuin ne on kastettu värilliseen, usein punaiseen savilietteeseen ja annettu tämän jälkeen kuivua kokonaan. Tämän jälkeen astia on poltettu avotulessa. Jäähtyneen astian pintaan on tehty mahdolliset koristemaalaukset, ja esine on poltettu uudelleen. Saviastioiden koristelemiseen on usein käytetty kolmea eri väriä: kasvipohjaista punaista väri (ruku), valkoista savipohjaista maalia (pimbi doti) ja musta väriä (taporipa).

Äärimmäisen hienostunut pieni kannu jossa aavistuksen ulospäin kaartuva reuna ja kantokahva. Leveät, punaisella savilietteellä maalatut raidat ristelievät astian pinnalla. Jäänteitä mustista, geometrisistä viivakuvioista. Kohtalaisen hyvässä kunnossa. Täysin ehjä, lukuunottamatta reunan pieniä lohkeamia. Iänmukaista kulumaa maalipinnassa. Likaa, pölyä ja maa-ainesta. Upea patina. Kooltaan noin 11,7cm x 9,4cm x 9,4cm. Paino n. 279g.

Lainaukset, viitteet ja lähteet:

Dutch Guiana Pottery, Merwin, B. W, The Museum Journal VIII, No. 3, September, 1917, pp 180-185. (www.penn.museum/sites/journal/609/)

National Museum of the American Indian (NMAI), The Smithsonian Institution.

Kalina, Sorosoro, Translated into English by Benjamin Dennis, 2015. (sorosoro.org)