Tekstiilifragmentti "Chancay"

Esikolumbiaaninen aikakausi, Chancay-kulttuuri, Peru, 1000jaa - 1470jaa, yksityiskokoelmasta Suomesta.

Chancay-kulttuuri kukoisti Perun keskirannikolla Fortalezan, Pativilcan, Supen, Huauran, Chancayn, Chillónin, Rimacin ja Lurinin jokilaaksoissa n. 1000jaa-1470jaa. Chancay-siviilisaation keskus sijaitsi Perun ranta-aavikolla, noin 50 kilometriä Limasta pohjoiseen. Tästä muinaisesta kulttuurista joka kehittyi mahtavan Inkavaltakunnan (1438jaa-1533jaa) rinnalla, ei tiedetä kovinkaan paljon. Chancay-kultturin katsotaan alkaneen Wari-kulttuurin (Huari) romahdettua noin 900jaa. 1400-luvun alkupuolella Chimú-valtio valloitti osia eteläisestä Chancay-alueesta, ja vuoden 1450 paikkeilla inkat ottivat hallintaansa molemmat alueet.

Kuten Chimút, myös Chancayt tunnetaan aikaan, tehokkaistasa edellä olevista kastelujärjestelmistään jotka olivat välttämättömiä maanviljeyä harjoittavalle kansalle. Yleisimpiä viljelykasveja olivat bataatti, pavut sekä puuvilla. Kotieläiminä pidettiin laamoja ja niistä saatiin lihaa sekä villaa. Ruokavaliota täydennettiin kalalla ja äyriäisillä. Chancayt harjoittivat ahkerasti myös kaupankäyntiä ja solmivat tiiviitä kauppasuhteita alueen muiden kansojen kanssa. Laurin, Lumbran, Tambo Blancon, Handrailin, Pisquillo Chicon ja Tronconalin asutuskeskuksissa työskenteli suuria määriä lahjakkaita käsityöläisiä jotka tuottivat taidokasta keramiikkaa ja ainutkertaista tekstiilitaidetta. Chancay-kulttuuri tunnetaan keramiikastaan joka valmistettiin lähes aina muottien avulla ja oli karkean mattapintaista. Astiat valettiin rakeisesta savesta ja koristeltiin mustalla, syvän tummanruskealla ja valkoisella savilietteellä. Yleisimmät Chancay-astiat olivat suurikokoisia, ihmishahmoisia ja rakenteeltaan munanmuotoisia ruukkuja, joita valmistettiin pääsääntöisesti hautoihin laitettaviksi lahjoiksi. Astioiden ja ruukkujen ohella savesta on valmistettu myös erilaisia figuriineja, joiden kasvot ja yläruumis on monesti peitetty geometrisin koristekuvioin.

Näyttävän keramiikaan lisäksi Chancayt tunnetaan upeista kudotuista tekstiileistään, joihin kuuluu ainutkertaisia kirjailutöitä, brokadeja, maalauskoristeisia kankaita ja kolmiulotteisia nukkeryhmiä. Tekstiilien valmistuksessa käytettiin monipuolisesti erilaisia tekniikoita, värejä ja teemoja. Langat kehrättiin puuvillasta, pellavasta ja laaman villasta. Chancay-kutojat (miehiä ja naisia) olivat erityisen tunnettuja laadukkaasta,  hienostuneesta, ilmavasta harsokankaasta jonka kutominen vaati erityistä huolellisuutta ja vankkaa ammattitaitoa. Loimien ja kuteiden väreinä käytettiin mm. keltaisen ja ruskean eri sävyjä, tulenpunaista, valkoista, vaaleansinistä ja vihreää. Kankaissa toistuivat selväpiirteiset ja tarkkarajaiset geometriset kuviot, sekä tyylitellyt, valmiille kankaalle siveltimillä maalatut aiheet jotka esittivät jumalhahmoja, ihmisiä, kasveja ja eläimiä; kaloja, kissoja, lintuja, apinoita ja koiria. Chancayt valmistivat myös nukkeja, jotka oli puettu aikakauden vaatteisiin.

Harsokankaita ja tekstiilejä valmistettiin ensisijaisesti uskonnollisia ja maagisia seremoniota varten. Hautajaisissa harsokankaista kiedottiin vainajille pään ympärille koristeellinen päähine. Uskomuksen mukaan kankaissa kulkevat kuteet tuli kehrätä s-kirjaimen muodossa vastapäivään. Lanka joka oli kehrätty tällä tietyllä tavalla, muuttui tällöin maagisia voimia sisältäväksi materiaaliksi. Lankaa kutsuttiin nimellä "Iloque" ja siitä kudotut kankaat suojelivat vainajaa matkalla tuonpuoleiseen. Kuteiden väliin pujotettiin toisinaan myös värikkäitä höyheniä ja pieniä sulkia.

Esikolumbiaaniseksi taiteeksi katsotaan kuuluvan kaikki ne alkuperäiskansojen luomat esineet jotka ajoittuvat toiselta vuosituhannelta ennen ajanlaskumme alkua aina Kristoff er Kolumbuksen saapumiseen saakka (1492), jolloin eurooppalaiset valloittivat olemassa olevat intiaanikulttuurit.Useimmat esikolumbiaaniset sivilisaatiot katosivat kuitenkin jo ennen eurooppalaisten saapumista ja ne tunnetaan ainoastaan arkeologisten kaivausten perusteella. Tunnetuimmat korkeakulttuuriset paikat olivat mayojen kaupunkivaltiot sekä atsteekkien ja inkojen imperiumit. Myös Kolum

Kaunis harsokankaan kappale on peräisin muinaisesta haudasta. Värjäämätön. Loimet ovat kohtalaisessa kunnossa. Erittäin hauras rakenne. Iänmukaista kulumaa. Likaa, maa-ainesta ja pölyä. Kooltaan noin 18,0cm x 15,5cm.

Lainaukset, viitteet ja lähteet:

To Weave for the Sun: Ancient Andean Textiles,  Rebecca Stone-Miller, Museum of Fine Arts Boston, January 1, 1992.

The Art of Bolivian Highland Weaving, Marjorie Cason & Adele Cahlander, Watson-Guptill Publications, 1976.

A Chancay-style grave at Zapallan, Peru : an analysis of its textiles, pottery, and other furnishings, S.K. Lothrop & Joy Mahler, Peabody Museum Papers Volume 50, no. 1, Cambridge, Massachusetts: Peabody Museum Press, 1957.

Textiles of the Andes. Catalog of Amano collection, Yoshitaro Amano & Yukihiro Tsunoyama, Published by Heian, San Francisco, 1979.

Ancestors of the Incas: The Lost Civilizations of Peru, Frederico Kauffmann-Doig,  Eulogio Guzman &  Garrett White, Lithograph Publishing Company, 1998.

Protective Perimeters: The Symbolism of Borders on Paracas Textiles, Anne Paul, RES: Anthropology and Aesthetics, (2000): 144-167.

Chancay-kulttuuri, Inkat ja heidän edeltäjänsä - Perun kolme vuosituhatta, Tampereen taidemuseo.(https://ekstrat.tampere.fi/ekstrat/taidemuseo/arkisto/peru/1024/chancay_sf.htm)bian intiaanikulttuurit voidaan luokitella kehittyneiden joukkoon, samoin Pohjois-Amerikan Mississippin kulttuuri.