Puuveistos "Okuyi"

1200 €

Punu-kansa, Kongon demokraattinen tasavalta/Gabon, 1900-luku, yksityiskokoelmasta Suomesta.

Punut (kutsutaan myös nimillä Bapunu, Puonou, Apono jne.) asuttavat alueita Ogooué-joen valuma-alueella Kongon tasavallassa ja Gabonissa. Punut elävät pienissä kyläyhteisöissä jotka muodostuvat useista eri sukukunnista ja klaaneista, ja joita johtavat yhteisön jäsenet jotka ovat perineet asemansa matrilineaarisesti. Lisäksi sosiaalista yhtenäisyyttä vahvistavat erilaiset salaseurat/yhteisöt (mm. moukouji). Punut ovat osa etnisten kansojen ryhmää joka tunnetaan yleisesti nimellä Shira (kutsutaan myös Sira) ja jotka olivat alunperin osa muinaista Luangun (Lwããgu) kuningaskuntaa (n. 1550-1883) yhdessä Eshira-, Lumbo-, Vili-, Galoa- ja Vungu-kansojen kanssa. Punut muuttivat pohjoiseen, nykyisille asuinsijoilleen oletettavasti 1700-luvun aikana. Kansan pääelinkeino on maanviljely. Viljelykasveista tärkeimpiä ovat banaanit, maissit, jamssi, pähkinät, maniokki, bataatit jne. Kotieläiminä pidetään nautakarjaa, lampaita, vuohia ja kanoja. Lisäksi harjoitetaan metsästämistä ja kalastamista.

Punujen perinteinen uskonto pitää sisällään käsityksen korkeammasta luojasta (Nyambye). Lisäksi erilaiset luonnonhenget- ja jumalat, erityisesti veden henget (bayisi ba mambe) näyttelevät tärkeää osaa Punujen elämässä. Esi-isien ja erityisesti esi-äitien sekä luonnonhenkien (bayisi) kunniaksi, muistamiseksi ja lepyttämiseksi järjestetään erilaisia rituaaleja seremoniallisine tansseineen (nuorison harjoittamia tansseja ovat mm. muteluku ja aikuisilla vastaava on ikoku) ja lauluineen. Hengille omistetut juhlallisuudet ovat keskeinen osa Punujen uskonnon harjoittamista. Rituaaleilla tavoitellaan ensisijaisesti siunausta, vaurautta ja suojelua. Muiden Kongon kansojen ja etnisten ryhmien ohella myös Punut uskovat että kuu on samalla kertaa sekä mies että nainen. Kuu nähdään hedelmällisyyden vertauskuvana ja sille on omistettu lukemattomia lauluja, tansseja ja seremonioita. Kuuta pidetään auringon vaimona mutta myös tähtien aviomiehenä.

Punut tunnetaan itämaistyylisistä, näyttävistä, valkoiseksi tai mustiksi maalatuista naamioistaan (joita ovat mm. mukudji, okuyi jne.) ja jotka esittävät ideaalisen kaunista, iätöntä esi-äitiä. Mukudji viittaa niin seremonialliseen tanssiin, naamioon kuin itse rituaaliinkin. Tanssi järjestetään poikkeuksellisissa tilanteissa, esimerkiksi kaksosten syntymän jälkeen. Naamion tanssijat liikkuvat puujaloilla yli kahden metrin korkeudessa, pukeutuneena kerrokselliseen raffia-asuun ja heiluttelevat oksakimppuja joilla karkoittavat pahoja henkiä pois kylän sisältä. Naamiota käytetään myös kollektiivisten onnettomuuksien, kuten epidemioiden, rikosten tai noituuden toteamisessa sekä juridisissa tilanteissa.

Erittäin kaunis puuveistos kuvaa mystistä esi-äitiä ja samalla Punujen ideaalista naiskauneutta. Verrattuna klassisiin Mukudji- ja Okuyi-naamioihin, ovat Punujen veistokset huomattavasti harvinaisempia. Raskaana oleva naishahmo istuu polviensa päällä, kannatellen kookasta vatsaa. Vartalo on sopusuhtainen. Hahmon kasvot on ovaalin muotoiset ja symmetriset. Poskipäät ovat korkeat, mantelinmuotoiset, raskaat silmäluomet ovat suljettu ja pieni, symmetrinen nenä on aavistuksen pysty. Otsa on korkea. Hiukset on koottu pään päälle Punujen traditionaaliseen kampaukseen, joka on värjätty mustaksi noella ja öljyllä. Täyteläiset huulet on maalattu punaruskealla pigmentillä, joka on peräisin luultavasti veripihkapuusta (Pterocarpus). Vartalossa ja kasvoissa perinteisiä arpitatuointeja. Veistos maalattu kauttaaltaan valkoiseksi kaoliinisavella. Valkoinen väri naamioissa ja veistoksissa yhdistetään yleisesti henkimaailmaan, sukupuolettomuuteen (kuu), rauhaan, esi-vanhempiin sekä kuolemanjälkeiseen elämään. Puuveistoksia käytetään osana maagisia seremonioita joissa ne asetetaan vartioimaan esi-isien ja -äitien reliikkejä ja luita. Upea, karkea patina. Iänmukaista kulumaa, murtumia ja pieniä kolhuja. Likaa, pölyä ja nokea. Veistos on kooltaan noin 62,0cm x 17,0cm x 18,0cm. Paino n. 2937g.

Viittaukset:

cf. Jacobson-Widding 1979: 326-7

Sorosoro.org

African Art Museum/ Zyama.com