Suitsutusastia "Longquan kai pian"

1250 €

Qing-dynastia, Kiina, 1700- tai 1800-lukua, yksityiskokoelmasta Suomesta.

Qing-dynastia (Qīng cháo) joka tunnetaan myös mantšudynastiana, hallitsi Kiinaa vuosina 1644-1912 ja jäi Kiinan viimeiseksi keisaridynastiaksi. Tälle aikakaudelle oli poikkeuksellista se, että vasta toista kertaa Kiinaa hallitsi muut kuin Han-kiinalaiset. Mantšut polveutuvat džurtšen-heimosta, joiden Jin-dynastia hallitsi Koillis-Kiinaa 1100-luvulla. Mongolit valloittivat Jin-dynastian vuonna 1234. Mongolien Yuan-dynastian (1271-1368) kukistumisen jälkeen jürchenit jäivät 1400-luvulla Ming-dynastian alaisuuteen. Hajanaiset ja keskenään kilpailevat heimot yhdistyivät 1600-luvun alussa Nurhaci-nimisen päällikön alaisena, ja alkoivat kutsua itseään mantšuiksi. 1600-luvun alkupuolella mantšut hallitsivat jo laajoja alueita Kiinan pohjoispuolella ja monet mongoliheimot olivat joutuneet tunnustamaan mantšujen ylivallan.

Vuonna 1616 Nurhaci herätti vanhan dynastian nimen, Jin, henkiin ja julisti itsensä valtakunnan keisariksi. Mantšujen voima ja vahvuus kasvoi vuosi vuodelta. Nurhacin kuoleman jälkeen vuonna 1626 mantšut jatkoivat sotaretkiä hänen poikansa Abahain johdolla. Abahai hylkäsi historiallisen dynastian nimen ja alkoi kutsua mantšudynastiaa nimellä Qing. Huhti- ja toukokuussa 1644 Mantšujen armeija valtasi Ming-valtakunnan pääkaupungin, Pekingin. Ming-dynastian viimeinen keisari Chongzhen hirttäytyi puuhun Kielletyn kaupungin ulkopuolelle välttääkseen kapinallisarmeijan vangiksi jäämisen. Marraskuussa 1644 (edesmenneen Abahain poika), 5-vuotias mantšuprinssi, Shunzhi,  kruunattiin Qing-dynastian ensimmäiseksi keisariksi. Qing-dynastian alkuaikoina Kiina pysyi eristyksissä ulkomaailmasta. Joitakin Ming-kauden hallinnollisia ja ideologisia käytäntöjä pyrittiin säilyttämään. Yhteiskunnassa mantšujen katsottiin kuitenkin edustavan korkeinta sosiaalista luokkaa. Alemman maanomistajaluokan keskuudessa herätti tyytymättömyyttä ja kapinointia se, että heidän tilojaan takavarikoitiin ja jaettiin mantšuylimystölle. Han-miesten tuli alistumisen merkiksi leikata hiuksensa mantšu-tyyliin ("queue" jossa otsa, niska ja ohimot on ajettu sileiksi mutta päälaelta laskeutuu pitkä, palmikoitu poninhäntä) kuolemantuomion uhalla. Han-kiinalaiset kokivat myös muuta vakavaa syrjintää. Esimerkiksi Han-kiinalainen ja mantšu eivät saaneet avioitua keskenään.

Konservatiivinen muutos heijastui tietenkin myös aikakauden taiteeseen. Huolimatta ahdasmielisestä ilmapiiristä, useat taiteenlajit onnistuivat kuitenkin kukoistamaan. Näitä olivat muun muassa maalaus- ja veistostaide, runous, ooppera, ja tietenkin posliini. 1800-luvulle tultaessa Qing-dynastia koki kovia kolauksia. Kiinalaiset olivat käyttäneet oopiumia lääkinnällisiin tarkoituksiin vuosisatojen ajan. Kuitenkin 1700-luvulta lähtien, yhä useampi kiinalainen oli pahasti addiktoitunut huumeeseen. Portugalilaiset olivat ensimmäisiä, jotka huomasivat että oopiumin myynti kiinalaisille oli taloudellisesti tuottavaa. Eurooppalaisilla menetelmillä aikaansaadut tuotantomäärät olivat runsaita ja hinta niin alhainen, että oopiumin käyttö oli kasvanut Kiinassa räjähdysmäisesti. Qianlong saattoi vuonna 1729 voimaan keisarillisen lain, jolla oopiumin myynti ja polttaminen kiellettiin. Pian oopiumkaupan valta-asema siirtyi kuitenkin englantilaisille. Qing-dynastia ei kuitenkaan kyennyt lopettamaan ja tukahduttamaan oopiumin salakuljetusta. Vuonna 1838 keisari Daoguang lähetti komissaari Lin Zexun Kantoniin valvomaan oopiumikaupan täyskiellon toimeenpanoa. Tämä takavarikoi ja hävitti kaikki Kantonin oopiumivarastot upottamalla ne mereen. Englanti katsoi että sen tuli saada korvaus tuhotusta oopiumista. Tilanne johti ensimmäiseen (1839-1842) ja lopulta toiseen (1856-1860) oopiumsotaan. Tultaessa 1900-luvulle, Qing-dynastia oli jo hyvää vauhtia luhistumassa. Maan sisäiset ja ulkoiset uhat eivät poistuneet. Lukuisat koettelemukset olivat verottaneet dynastiaa viimeisten vuosisatojen aikana kovalla kädellä. Dynastian viimeinen keisari Pu Yi (6-vuotta täyttänyt poika), luopui vallasta helmikuussa 1912.

Posliinin korkeimpana määreenä on kyse jaden ominaisuuksien taitavasta jäljittelystä. Jaden ihailulla ja jaden käytöllä rituaaliesineenä ja koristeena on pitkä perinne Kiinan historiassa. Jade omaksuttiin moraali-ihanteiden malliksi jo Shang- (1600eaa - 1046 eea.) ja Läntisen Zhou-dynastian (1046eaa - 771eea.) ajalla ja se kypsyi Kevättä ja syksyä -dynastian lopulla (770eaa - 476 eea.) ja Taistelevien valtioiden (475eaa - 221 eea.) aikana. Posliinin jadenkaltaisuus kuului posliinin esteettisiin vaatimuksiin jo ennen Song-aikakautta. Posliinin valmistustaitojen kehittyessä Tang-dynastian (618jaa−907jaa) aikana posliinista puhuttiin ’jaden jäljitelmänä’ tai jopa ’vääränä jadena’. Song-dynastian aikana lasitustekniikka kuitenkin kehittyi huippuunsa; monet Song-ajan lasitustekniikat ovat käytössä yhä tänä päivänäkin. Ennen kaikkea jadesta oli tullut valkean, vihreän posliinin ja vihertävän celadonin kauneuden mitta. Suosittuja sävyjä olivat jadeiittia imitoiva vaalean vihreä ja jadea jäljittelevä valkoinen. Kaikkiaan Song-posliinin lasitteen väri vaihteli suuresti valkeasta mustaan ja celadonin vihertävästä sinertävän tai vihertävän valkoiseen.

Song-ajan kuusi kuuluisaa keramiikkapajaryhmittymää olivat Ding, Jun, Yaozhou ja Cizhou Pohjois-Kiinassa sekä Lonquan ja Jingdezhen etelässä. Jokaisessa ryhmittymässä oli useampia keramiikkapajoja. Song-ajan viisi kuuluisinta pajaa olivat Guan, Ge, Ding, Jun ja Ru. Jokaisella pajalla oli oma tunnistettava tyylinsä. Yksivärinen kivitavara ja posliini luokitellaan yleensä lasitteen mukaan vihreään, valkeaan, mustaan ja vihertävän valkeaan. Lasitteessa oleva rautaoksidi vaikuttaa lasitteen väriin; siten rautaoksidin määrällä on mahdollista säädellä väriä ja aikaansaada lukemattomia hienovaraisia värisävyjä. Kun rautaa on 1−3 %, väristä tulee vihreää. Vihreälasitteista posliinia valmistettiin Yuen, Guanin, Run ja Longquanin keramiikkauuneissa. 0,6−1 % rautaa tuottaa vihertävän valkean lasitteen, josta suurin osa valmistettiin Jianxin provinssissa sijaitsevassa Jingdezehenissä. Mikäli rautapitoisuus on pienempi kuin 0,63 %, lasite saa pehmeän norsunluunvalkoisen sävyn. Toisin sanoen, mitä vähemmän rautaa käytetään, sen valkeampi lasitteesta tulee. Kun rautaa on taas noin 8 %, saadaan syvän tummanruskea tai jopa musta lasite; suuri osa mustalasitteisesta keramiikasta oli peräisin Fujianin provinssin Jianin ja Jiangxin provinssin Jizhoun polttouuneista.

Yksi Song-keramiikan suosimista koristelutavoista oli nimeltään "kai pian". Se tarkoittaa hienoa krakelyyriä lasitetun astian pinnassa. Halkeamien verkosto syntyy lasitteeseen astian poltto- ja jäähtymisvaiheessa lämpötilan äkillisen vaihtumisen takia. Song-keraamikot käyttivät keinoa tarkoituksellisesti saavuttaakseen hienon esteettisen vaikutelman halkeamaverkoston avulla. Krakelyyrin erilaisia asteita ja muotoja oli runsaasti ja niille annettiin monenlaisia nimityksiä, kuten verkko, luumunkukka, kalanmäti.

Kaunis ja kookas suitsutusastia on Qing-dynastian aikakaudelta, muodoltaan laakean pyöreä ja se lepää kolmen lyhyen, pyöreän jalan varassa. Suitsutusastian paksut reunat taittuvat sisäänpäin. Pintaa peittää vihertävänharmaa lasite jossa ristelee taidokas "kai pian" krakelyyri. Ensiluokkaisessa kunnossa. Ehjä. Lasitteessa olevia epäpuhtauksia ja syvennyksiä. Ruskeita pisteitä johtuen lasitteen rautaoksidista. Pohja lasittamaton ja hapettunut oranssinsävyiseksi. Iänmukaista kevyttä kulumaa. Kooltaan noin. 21,5cm x 21,5cm x 9,7cm.  Paino n. 1266g.

Lainaukset, lähteet ja viitteet:

Song Dynasty, Mark Cartwright, World History Encyclopedia. Last modified September 26, 2017. (https://www.worldhistory.org/Song_Dynasty/)

An Introduction to the Song dynasty (960–1279), Khan Academy. (https://www.khanacademy.org/humanities/art-asia/imperial-china/song-dynasty/a/an-introduction-to-the-song-dynasty-9601279)

Song to Yuan dynasties 960–1350, National Palace Museum, Taipei.(https://www.npm.edu.tw/exh99/ceramics/en/page-3.html#main)

The Enchantment of Song, Ying Jang & Annika Waenerberg, 2002, Academia.(https://www.academia.edu/10582197/The_Enchantment_of_Song)

Song-keramiikan lumo, Ying Jang & Annika Waenerberg, 2002, Academia.(https://www.academia.edu/10582197/The_Enchantment_of_Song)

Song Ceramics, Robert Bradlow Fine Art.(https://www.robertbradlowfineart.com/expertise/song-ceramics)

Song Ceramics, Edgar Vigário, January 2020.(https://www.academia.edu/41819578/Song_ceramics)