Hautaveistos "Mingqi"

280 €

Ming-dynastia, 1500-luku, Kiina, yksityiskokoelmasta Hollannista.

Ming-dynastia (Ming cháo) hallitsi Kiinaa vuosina 1368-1644. Sitä edelsi mongolien Yuan-dynastia (1279-1368) ja seurasi mantšujen perustama Qing-dynastia. Han-kiinalaisten vuosia kestänyt valtakamppailu johti viimeinen konkreettisiin tuloksiin kun 1368 kapinallisarmeija Punaiset Turbaanit (Hóngjīn Qîyì) Zhu Yuanzhangin (1328-1398) johdolla kaatoivat viimein Yuanin hallinnon. Zhu Yuanzhang julistautui keisari Hongwuksi ja nimesi Chángjiang-joen varrella sijaisevan Nánjīngin juuri alkaneen Ming-dynastian pääkaupungiksi. Ming-dynastia  ("Suuri Kirkkaus") kesti kaiken kaikkiaan 276 vuotta ja tänä aikana maata hallitsi yli seitsemäntoista keisaria.

Ming-dynastian aikakaudella maan väestö kasvoi lähes puolella ja taloudellinen vauraus seurasi perässä. Kulttuuri kukoisti, erityisesti kirjallisuus ja taiteet. Dynastian suuriin saavutuksiin kuului rakentamisen saralla muun muassa Pekingin Kielletty kaupunki (Zîjinchéng), joka nousi  keisari Yonglen toimesta vuosien 1406-1420 aikana. Kiinan muuri (Wànlî Chángchéng) valmistui ja valtaisaa Keisarinkanavaa (Jīng-Háng Dà Yùnhé) paranneltiin ja se käytännössä rakennettiin kokonaan uudelleen dynastian aikana.

Ming-dynastia tunnetaan myös tutkimusmatkailijoistaan. Hui-kiinalainen Zhèng Hé nimitettiin vuonna 1403 aikakauden suurimman laivaston johtoon. Ensimmäisellä matkallaan vuonna 1405 hän sai komentoonsa 62 alusta ja yli 28 000 miestä. Kolumbuksen laivoja moninkertaisesti kookkaammat, monimastoiset jättialukset kuljettivat ulkomaille miehistön lisäksi suuren määrän lastia. Džonkki-tyyppisten alusten pituudeksi on mainittu jopa 164 metriä. Aluksissa oli neljä kantta ja kaksinkertainen runko. Alukset seilasivat lukuisille matkoilleen Intian valtamerelle ja pitkin Afrikan rannikkoa mukanaan silkkiä ja sinivalkoista posliinia, sitä josta Ming-dynastia tunnetaan kuitenkin ehkä kaikista parhaiten.

Muinaisessa Kiinassa eräs kiehtova osa-alue ovat ns. mingqi-perinteeseen kuuluvat, lasitetusta tai lasittamattomasta kivitavarasta valmistetut, pienoiskokoiset maatilojen rakennukset, kuten viljamakasiinit ja aitat, kaivot, vahtitornit, sekä ihmis- tai eläinhahmot joita laitettiin aatelisten ja suurmaanomistajien hautoihin lahjaksi. Mingqi-perinteessä vainajan mukana haudattiin esineitä, jotka katsottiin tarpeelliseksi vainajalle. Hautaveistosten alkuna on pidetty Han-dynastiaa (206 eaa - 220 jaa) jonka jälkeen seurasi myrskyisä kuuden dynastian periodi (220 jaa - 589 jaa) ja Sui-dynastia (581 jaa - 618 jaa). Tang-dynastian (618 jaa - 907 jaa) aikaa pidetään hautaveistosten kulta-aikana. Myöhemmin, Ming-dynastian aikana, perinne nousi jälleen esille. Hautaesineiden laittaminen hautaan osoittaa, että vainajien on uskottu elävän jokseenkin entisenlaista elämää myös kuoltuaan. Niiden on katsottu lohduttavan ja tuovan turvaa vainajalle matkalla rajan taakse. Vainajalla uskottiin olevan kaksi sielua, "valkoinen sielu", pò, joka asui vainajan kanssa maan alla, sekä "pilven sielu", hún, joka oli kuin "varjo kuun edessä". Vaikka hún pystyikin nousemaan taivaaseen, haluttiin hautajaisrituaaleilla tarjota tälle mahdollisuus yhdistyä pò:n kanssa maan poven turvallisessa valtakunnassa. Hautaesineiden lukumäärään haudassa vaikutti olennaisesti menehtyneen yhteiskunnallinen asema. Vainajan sosiaalisesta statuksesta kertoi myös se, kuinka kookkaita esineet olivat ja kuinka moni niistä oli lasitettu. Ihmishahmoiset veistokset kuvasivat useimmiten palvelijoita, sotilaita (miesten haudoissa) sekä hoviväkeä, kuten tanssijoita, muusikkoja ja kurtisaaneja. Eläimet olivat yleensä hevosia ja kameleita. Toisinaan hautaveistos saattoi esittää miniatyyrikokoista tuolia, vaunuja tai vaikkapa ruoka-annosta.

Hautaveistokset valmistettiin muotin avulla. Kookkaampien veistoksen osat valettiin erikseen, erityisesti pää. Osat yhdistettiin savilietteen avulla toisiinsa ennen veistoksen polttamista. Muuten lähes identtisten patsaiden välille saatiin vaihtelua asettamalla niiden päät eri asentoihin. Varhaisimmissa veistoksissa liitokset ja saumat näkyvät usein vartalon sivussa ja kaulan alueella. Joskus hahmot kiinnitettiin neliskulmaisen jalustan päälle. Veistosten kuivuttua läpikotaisin ne poltettiin matalassa lämpötilassa. Hautaveistoksia on löydetty lasittamattomina ja lasitettuina. Lyijylasitteita käytettiin etenkin terrakottaesineiden lasittamiseen, sillä se synnytti kovan, kiiltävän ja vettä läpäisemättömän pinnan huokoiselle saviesineelle. Lyijylasite oli ns. matalan polton lasite, joka ei tarvitse kuin n. 800 °C polttolämpötilan. Lyijylasitteessa juoksutteena toimii lyijyoksidi tai lyijysilikaatti. Lyijy alkaa haihtua yli 1000 °C, mutta vaikuttaa edelleen sulamiseen. Tang-dynastian aikana lyijylasitusta käytettiin sancai-esineiden valmistuksessa. Sancai-lasitteeseen lisätyt alkuaineet tuottivat esineisiin upeita sävyjä: vihreä syntyi kuparista, kellanruskea raudasta ja sininen mangaanista tai koboltista. Vihreänruskeana hohtavat lyijylasitteet kehitettiin imitoimaan arvokkaampia pronssiesineitä ja lasite oli todennäköisesti peräisin Roomasta. Maalatut, lasittamattomat hahmot ovat harvemmin yhtä värikkäitä kuin lasitetut, sillä pigmentit ovat usein hilseilleet pois veistosten pinnalta vuosisatojen aikana.

Erikoinen pieni hautaveistos esittää ruokauhria. Miniatyyrikokoisessa kulhossa on päällekkäin viisi persikkaa, jotka symboloivat toivetta korkeasta iästä. Kaunis mingqi on lasitettu kirkkaan vihreällä sancai-lyijylasitteella. Hautaveistos on hyvässä kunnossa. Iänmukaista kulumaa ja pieniä pintavikoja. Pölyä, likaa ja maa-ainesta. Upea kerrostunut patina. Kooltaan noin 6,8cm x 4,9cm x 4,8cm. Paino n. 94g.

Viittaukset, lainaukset ja lähteet:

The Matter of Tang Tomb Figures; A New Perspective on a Group of Terracotta Animals and Riders, Lucien Van Valen & Isabelle Garachon, The Rijksmuseum Bulletin, Volume 62. pp. 218-239, 2014.

Dream of Ideal Life in Ancient China: Ceramic Miniatures of Architectures, Household Goods, People and Animals, Aichi.ken Toji Shiryokan, Seto, 2005, no. 14, p. 34.

The Complete Works of Chinese Ceramics. Vol. 3, Qin, Han, Shanghai renmin meishu chubanshe, Shanghai, 1999, no. 121, pp. 132, 259.

Antecedents of Sui-Tang Burial Practices in Shaanxi, Mary Fong, Artibus Asiae 51, no:s. 3–4 (1991), pp. 147–98.

Immortality of the Spirit: Chinese Funerary Art from the Han and Tang Dynasties Exhibition Catalogue, Jill J. Deupi, Ive Covaci & Leopold Swergold, Immortality of the Spirit - Ephemera. 1, Fairfield University, 2012. (https://digitalcommons.fairfield.edu/immortality_ephemera/1)

Han Dynasty (206 B.C.–220 A.D.), Department of Asian Art, Heilbrunn Timeline of Art History, The Metropolitan Museum of Art, 2000. (http://www.metmuseum.org/toah/hd/hand/hd_hand.htm)

The Vibrant Role of Mingqi in Early Chinese Burials, Heilbrunn Timeline of Art History, Heather Colburn Clydesdale, Independent Scholar, The Metropolitan Museum of Art, April 2009. (www.metmuseum.org/toah/hd/mgqi/hd_mgqi.htm)

Life and Immortality in The Mind of Han China, Ying-shih Yü, Harvard Journal of Asiatic Studies, Vol. 25 (1964 - 1965), Published Harvard-Yenching Institute, pp. 80-122.

Arts of the Tang Court, Patricia Eichenbaum Karetzky, Hong Kong; New York: Oxford University Press, 1996.

The Art of the Yellow Springs: Understanding Chinese Tombs, Wu Hung, London: Reaktion Books, 2011.