Seremonianaamio "Baba Tagwa"

600 €

Abelam-kansa, Itä-Sepik, Papua Uusi Guinea, 1900-luku, yksityiskokoelmasta Suomesta.

Massiivinen Sepik-joki kiemurtelee Uuden Guinean saarta 1,126 kilometrin pituisena, muodostaen paikoitellen valtavia tulvatasankoja, kosteikkoja ja räme-alueita. Sepik on Kaakkois-Aasian ja Oseanian alueen suurin täysin luonnontilainen, makeavetinen vesistö. Joen varrella on noin 1500 järveä, juolua, jotka ovat  muodostuneet vuolaana virtaavan joen mutkista vuosien saatossa. Sepikiä ympäröivän tasangon kasvillisuus muodostuu trooppisesta sademetsästä ja soista. Sepik-joen ja sen lukemattomien sivujokien jyrkkärinteisille penkereille on ripoteltu harvakseltaan erikokoisia kyläyhteisöjä, joiden asukkaat elävät lähes eristyksissä ulkomaailmasta. Ensimmäinen eurooppalainen Sepik-joella oli saksalainen Otto Finsch vasta niinkin myöhään kuin vuonna 1885.

Sepik-joen kansojen parissa tunnetaan yli 250 erilaista kieltä ja alueen kansat nivoutuvat yhteen kaupankäynnin ja kulttuurisen vuorovaikutuksen avulla. Suurilukuisin kansanryhmä on Iatmulit (noin 10,000 henkeä). He kutsuvat Sepik-jokea nimellä Avusett, joka muodostuu sanoista "luu" (ava) ja "järvi" (tset). Alueen kansojen elämä on keskittynyt vahvasti joen ympärille. Miehet harjoittavat kalastamista käyttäen perinteisiä puusta koverrettuja kanoottejaan kun taas naisten vastuulla on valmistaa saagoa saagopalmujen ytimestä. Ruokavalio on kala- ja kasvispainotteista.

Sepik katsotaan yhdeksi runsaimmista ja monipuolisimmista taidetta tuottavista alueista koko maailmassa. Sepik-jokea ja sen eri kyläyhteisöjä onkin osuvasti kutsuttu etnografisen taiteen eläväksi galleriaksi. Useat Sepikin kansat ovat onnistuneet säilyttämään muuttumattomina oman kansanperinteensä, uskontonsa ja kielensä tuhansien vuosien ajan. Tämä koskee myös taidetta. Jokaisella kansalla on oma tunnistettava tyylinsä, koski se sitten seremoniallisia naamioita, toteemipylväitä, huonekaluja, aseita, kilpiä, koriste- tai käyttöesineitä. Kansojen traditionaaliset tyylit poikkeavat vahvasti niin muotokielensä, väriensä kuin designinsa suhteen huomattavasti toisistaan.

Abelam-kansa elää Itä-Sepikin maakunnassa, Prinssi Alexanderin vuorijonon katveessa, lähellä saaren pohjoisrannikkoa. Trooppisessa sademetsässä elävät Abelamit harjoittavat elinkeinonaan pääasiassa maanviljelyä. Erityisesti jamssin viljely on hyvin merkittävässä roolissa Abelam-kansan keskuudessa. Nämä jättimäiset jamssit (jotka saattavat kasvaa yli 2,3 metrin korkuisiksi) määrittelevät niin yksilön kuin koko kylän asemaa ja statusta. Naapurikylät kokoontuvat jamssin kunniaksi järjestettyyn festivaaliin jossa isäntäkylien asema sekä näiden sosiaalinen status punnitaan kasvatettujen jamssien koon mukaan. Jamssien kasvattaminen vaatii erityistä huolellisuutta ja varovaisuutta. Vahvojen tunteiden näyttämistä vältetään, sillä sen uskotaan haittaavan jamssin kasvua. Myös seksuaalinen aktiivisuus ja tappeleminen katsotaan tabuksi, sillä jamssin "henki" pystyy aistimaan nämä voimakkaat tunteet.

Festivaalien aikana kaikista hienoimmat ja suurimmat jamssit koristellaan muistuttamaan ihmistä. Niiden päälle puetaan samat seremonialliset tunnukset ja asusteet, joita myös festivaaliin osallistuvat miehet käyttävät. Jamssien päihin asetetaan varta vasten niille suunnitellut naamiot, jotka on taidokkaasti punottu kasvikuidusta ja maalattu värikkäillä pigmenteillä.

Tässä upeassa naamiossa on Abelam-kansan baba-naamioille tunnusomaiset piirteet. Spiraalinomaiset kookkaat silmät, selkeästi erottuva nenän harjanne sekä tyylitelty kampaus/päähine pään päällä. Naamio on koristeltu keltaisella, mustalla ja punaruskealla pigmentillä joka on levitetty ohuen muta- tai savikerroksen päälle. Ikäisekseen erittäin hyvässä kunnossa. Pölyä ja likaa. Kooltaan naamio on noin 28,0cm x 18,0cm ja korkeus noin 20,0cm